Apolipoproteiinien ja lipidiparametrien vaikutus kaulavaltimokirurgisten potilaiden ennusteeseen
Pengermä, Pasi (2014)
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405151424
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405151424
Tiivistelmä
Tämä kaulavaltimokirurgisilla potilailla tehty syventävä työ on osa laajempaa verisuonikirurgisilla potilailla toteutettua tutkimusta. Kaulavaltimokirurgisten potilaiden osalta olen vastannut kirjallisuuden hausta, aineiston analysoimisesta sekä tämän kirjallisen työn kirjoittamisesta.
Apolipoproteiinien ennustevaikutusta verisuonikirurgisilla potilailla ei ole toistaiseksi tutkittu. Verisuonikirurgian ja yleensäkin lääketieteen tavoitteena on potilaan hoidosta saama hyöty. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää perinteisten lipidiparametrien ja ns. extended Friedewald (EFW)-kaavalla laskettujen lipidiparametrien ja apolipoproteiinien mahdollisia yhteyksiä kaulavaltimokirurgisten potilaiden selviytymiseen ja uusintatoimenpiteiden ilmaantuvuuteen seurannan aikana. Tarkoituksena oli myös tutkia, voidaanko lipidiparametreja hyödyntäen tunnistaa ne potilaat, joille toimenpiteestä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä.
Aineistomme koostui 580 peräkkäisestä Tampereen yliopistollisen sairaalan verisuonikirurgian potilasrekisterin kaulavaltimokirurgisesta potilaasta. Seuranta-aika oli 2002 2012. Lipidiarvot haettiin Laboratoriokeskus Oy:n tietokannasta. Näistä laskettiin EFW-kaavaa hyödyntävät uudet lipidiparametrit. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ulkopuolella asuvat potilaat, joiden kuolinaika ei ollut tiedossa, poissuljettiin tutkimuksesta, koska tietoja heidän selviytymisestä ei ollut käytettävissä. Lipidiarvojen mittaushetken ja toimenpiteen välinen aika rajattiin 183 vuorokauteen. Mikäli nämä ehdot eivät täyttyneet tai jos potilaan mitattuja lipidiarvoja ei ollut käytettävissä, potilas rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Tässä syventävässä työssä keskitytään sisemmän kaulavaltimon puhdistusleikkauseen tuleviin potilaisiin. Aineiston rajaamisen jälkeen jäi jäljelle 442 potilasta.
Lipidimuuttujat standardoitiin keskiarvon ja hajonnan suhteen. Kullekin päätetapahtumalle muodostettiin kolme eri vakiointimallia, joissa analyysit suoritettiin. Vakioinnilla tutkittiin lipidiparametrien muista tekijöistä riippumattomia, eli itsenäisiä yhteyksiä päätetapahtumiin. Lipidiparametrien yhteyksiä potilaiden selviytymiseen analysoitiin Coxin regressiomallilla. Yhteyksiä uusintatoimenpiteiden ilmaantuvuuteen analysoitiin logistisella regressiolla. Vastaavasti yhteyksiä uusintatoimenpiteiden absoluuttiseen määrään seurannan aikana analysoitiin modifioidulla Poisson-regressiolla.
Analysoitaessa lipidiparametrien ja apolipoproteiinien yhteyksiä kaulavaltimokirurgisten potilaiden selviytymiseen, EFW-VLDL-TG osoittautui parhaimmaksi kuolemaa ennustavaksi lipidiparametriksi. Vaarasuhde (HR) vaihteli vakiointimallista riippuen välillä 1.273 1.354. Myös triglyseridi toimi lähestulkoon yhtä hyvänä ennustajana. Sen HR vaihteli välillä 1.267 1.350. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä ja muista tekijöistä riippumattomia. Analysoitaessa lipidiparametrien ja apolipoproteiinien yhteyksiä uusintatoimenpiteisiin ja uusintatoimenpiteiden absoluuttiseen määrään, emme juuri saaneet tilastollisesti merkitseviä tuloksia ja tulosten kliininen merkitys osoittautui vähäiseksi.
EFW-VLDL-TG osoittautui parhaaksi tekijäksi arvioitaessa kaulavaltimokirurgisten potilaiden selviytymistä. Sen hyödyntäminen kliinisessä työssä ei aiheuta lisäkustannuksia. Jotta soveltaminen kliiniseen työhön onnistuisi, parametreille tulee jatkossa määrittää optimaaliset, potilaita eniten hyödyttävät, raja-arvot.
Apolipoproteiinien ennustevaikutusta verisuonikirurgisilla potilailla ei ole toistaiseksi tutkittu. Verisuonikirurgian ja yleensäkin lääketieteen tavoitteena on potilaan hoidosta saama hyöty. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää perinteisten lipidiparametrien ja ns. extended Friedewald (EFW)-kaavalla laskettujen lipidiparametrien ja apolipoproteiinien mahdollisia yhteyksiä kaulavaltimokirurgisten potilaiden selviytymiseen ja uusintatoimenpiteiden ilmaantuvuuteen seurannan aikana. Tarkoituksena oli myös tutkia, voidaanko lipidiparametreja hyödyntäen tunnistaa ne potilaat, joille toimenpiteestä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä.
Aineistomme koostui 580 peräkkäisestä Tampereen yliopistollisen sairaalan verisuonikirurgian potilasrekisterin kaulavaltimokirurgisesta potilaasta. Seuranta-aika oli 2002 2012. Lipidiarvot haettiin Laboratoriokeskus Oy:n tietokannasta. Näistä laskettiin EFW-kaavaa hyödyntävät uudet lipidiparametrit. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ulkopuolella asuvat potilaat, joiden kuolinaika ei ollut tiedossa, poissuljettiin tutkimuksesta, koska tietoja heidän selviytymisestä ei ollut käytettävissä. Lipidiarvojen mittaushetken ja toimenpiteen välinen aika rajattiin 183 vuorokauteen. Mikäli nämä ehdot eivät täyttyneet tai jos potilaan mitattuja lipidiarvoja ei ollut käytettävissä, potilas rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Tässä syventävässä työssä keskitytään sisemmän kaulavaltimon puhdistusleikkauseen tuleviin potilaisiin. Aineiston rajaamisen jälkeen jäi jäljelle 442 potilasta.
Lipidimuuttujat standardoitiin keskiarvon ja hajonnan suhteen. Kullekin päätetapahtumalle muodostettiin kolme eri vakiointimallia, joissa analyysit suoritettiin. Vakioinnilla tutkittiin lipidiparametrien muista tekijöistä riippumattomia, eli itsenäisiä yhteyksiä päätetapahtumiin. Lipidiparametrien yhteyksiä potilaiden selviytymiseen analysoitiin Coxin regressiomallilla. Yhteyksiä uusintatoimenpiteiden ilmaantuvuuteen analysoitiin logistisella regressiolla. Vastaavasti yhteyksiä uusintatoimenpiteiden absoluuttiseen määrään seurannan aikana analysoitiin modifioidulla Poisson-regressiolla.
Analysoitaessa lipidiparametrien ja apolipoproteiinien yhteyksiä kaulavaltimokirurgisten potilaiden selviytymiseen, EFW-VLDL-TG osoittautui parhaimmaksi kuolemaa ennustavaksi lipidiparametriksi. Vaarasuhde (HR) vaihteli vakiointimallista riippuen välillä 1.273 1.354. Myös triglyseridi toimi lähestulkoon yhtä hyvänä ennustajana. Sen HR vaihteli välillä 1.267 1.350. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä ja muista tekijöistä riippumattomia. Analysoitaessa lipidiparametrien ja apolipoproteiinien yhteyksiä uusintatoimenpiteisiin ja uusintatoimenpiteiden absoluuttiseen määrään, emme juuri saaneet tilastollisesti merkitseviä tuloksia ja tulosten kliininen merkitys osoittautui vähäiseksi.
EFW-VLDL-TG osoittautui parhaaksi tekijäksi arvioitaessa kaulavaltimokirurgisten potilaiden selviytymistä. Sen hyödyntäminen kliinisessä työssä ei aiheuta lisäkustannuksia. Jotta soveltaminen kliiniseen työhön onnistuisi, parametreille tulee jatkossa määrittää optimaaliset, potilaita eniten hyödyttävät, raja-arvot.