Lähenevät ja vieraantuvat maailmat. Groteskin ja epäluotettavan fiktion rakentuminen teoksissa Kellopeli appelsiini, Amerikan Psyko ja Bunny Munron kuolema
Liulia, Emmi (2014)
2014
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405151420
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405151420
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee groteskin fiktion rakentumista kolmessa romaanissa: Anthony Burgessin Kellopeli appelsiini (A Clockwork Orange 1962), Bret Easton Ellisin Amerikan Psyko (American Psycho 1991) sekä Nick Caven Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro 2009). Groteski taide tyypillisesti ilmentää kauhua ja elämän nurjia puolia, sekä herättää vastaanottajassaan vieraantumisen kokemusta. Groteski voi sisällyttää itseensä myös huumoria. Tästä ristiriitaisuudesta kasvavaa ambivalenssia tutkielmassa pyritään tulkitsemaan kulloisenkin käsitellyn kohdetekstin ehdoilla. Ensimmäisessä käsittelyluvussa tarkastellaan teksteissä hahmottuvaa yhteiskunnallista satiiria, kuoleman tematiikkaa ja makaaberia huumoria, sekä kertomusten absurdeja elementtejä.
Väkivallan, kuoleman ja komiikan kohtaamisen ohella tutkielma käsittelee myös groteskia ruumista ja mieltä. Ruumiillisuus ja groteskit ruumiinkuvat ovat erityisen olennaisessa osassa karnevalistisessa tutkimusperinteessä, siinä missä romanttinen groteski nostaa tutkimuksen kohteeksi myös ihmismielen pimeät puolet, introspektion ja kriminaalin kokemuksen. Tutkielman keskeisin käsite on silti inkongruenssi, jolla viitataan ristiriitaiseen ja yhteensopimattomaan. Groteskia inkongruenssia ilmentävät esimerkiksi hybridisyyden ja metamorfoosin teemat. Kahden edellä mainitun lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös kertomuksissa rakentuvaa realististen ja fantastisten elementtien, sekä epäsovinnaisten aiheiden ja esitystapojen yhdistelyä.
Tutkielman loppuosa käsittelee kohdetekstejä epäluotettavan kerronnan viitekehyksessä. Käsittelyssä hyödynnetään sekä retorisen että kognitiivisen teorian tarjoamaa metodologiaa, sekä otetaan myös kantaa keskusteluun implisiittisen tekijän käsitteen tarpeellisuudesta. Epäluotettavuus kerronnallisena piirteenä ei tutkielmassa määrity groteskista irrallisena eikä puhtaasti sille alisteisena ilmiönä, ja työn loppuosa kommentoikin viitekehyksien välisiä yhteyksiä.
Väkivallan, kuoleman ja komiikan kohtaamisen ohella tutkielma käsittelee myös groteskia ruumista ja mieltä. Ruumiillisuus ja groteskit ruumiinkuvat ovat erityisen olennaisessa osassa karnevalistisessa tutkimusperinteessä, siinä missä romanttinen groteski nostaa tutkimuksen kohteeksi myös ihmismielen pimeät puolet, introspektion ja kriminaalin kokemuksen. Tutkielman keskeisin käsite on silti inkongruenssi, jolla viitataan ristiriitaiseen ja yhteensopimattomaan. Groteskia inkongruenssia ilmentävät esimerkiksi hybridisyyden ja metamorfoosin teemat. Kahden edellä mainitun lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös kertomuksissa rakentuvaa realististen ja fantastisten elementtien, sekä epäsovinnaisten aiheiden ja esitystapojen yhdistelyä.
Tutkielman loppuosa käsittelee kohdetekstejä epäluotettavan kerronnan viitekehyksessä. Käsittelyssä hyödynnetään sekä retorisen että kognitiivisen teorian tarjoamaa metodologiaa, sekä otetaan myös kantaa keskusteluun implisiittisen tekijän käsitteen tarpeellisuudesta. Epäluotettavuus kerronnallisena piirteenä ei tutkielmassa määrity groteskista irrallisena eikä puhtaasti sille alisteisena ilmiönä, ja työn loppuosa kommentoikin viitekehyksien välisiä yhteyksiä.