Lasten krooniset B- ja C-hepatiitit Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 1995-2011
Ojanperä, Laura (2014)
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405151414
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405151414
Tiivistelmä
Hepatiitti C -viruksen aiheuttama infektio on Suomen yleisin laboratoriotutkimuksin varmistettu virushepatiitti. Maailmanlaajuisesti verikontakti ja -tuotteet ovat tärkein HCV:n tartuntareitti. Myös vertikaalinen tartunta on mahdollinen. HCV-infektion arvioidaan kroonistuvan 75 85 %:lla potilaista. Aikuisilla infektio kroonistuu useammin kuin lapsilla.
Hepatiitti B on toiseksi yleisin virushepatiitti Suomessa. Suurin osa tapauksista todetaan maahanmuuttajilla. HBV-infektio tarttuu mm. veren, syljen ja siemennesteen välityksellä. Vertikaalisen tartunnan riski riippuu äidin serologiasta ja riski ilman profylaksiaa voi olla jopa 70 90 %. Tartuntaa ehkäistään antamalla vastasyntyneelle immunoglobuliinia ja HBV-rokotussarja. Tämä kombinaatio vähentää tartunnan riskin parhaimmillaan alle 5 prosenttiin. Aineistona oli vuosina 1995 2011 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lastentautien vastuualueella ICD-10 diagnoosikoodeilla B18.0, B18.1, B18.2, P35.31, P35.32 ja Z20.5 hoidettujen potilaiden sairaskertomukset.
TaYS:n seurannassa oli vuosina 1995 2011 yhteensä 22 kroonisen hepatiitti C-tartunnan saanutta lasta, joista kahdeksan sai hoidon. Hoitona oli pegyloidun alfainterferonin ja ribaviriinin yhdistelmä. Hoitovaste saatiin neljällä lapsella, joilla kaikilla oli genotyyppi 3A infektio. Tartuntareitti oli tiedossa yhdeksällä lapsella, joista kahdeksalla tartunta oli vertikaalinen ja yhdellä verensiirto. Yhdeksän lasta oli alkuperältään venäläisiä, loput olivat suomalaisia.
Synnytyksen yhteydessä HCV-tartunnan riskissä olleita lapsia oli 39, heistä neljä sai tartunnan.
Kroonista HBV-infektiota sairastavia lapsia oli samana aikajaksona seurannassa 30. Heistä hoidon sai 15 lasta. Hoidetuista 10 potilaalla tapahtui HBeAg-serokonversio ja kolmella heistä ilmaantui HBs-vasta-aineita. Hoitona käytettiin alfainterferonia, lamivudiinia ja/tai adefoviiriä. Tartuntareitteinä olivat joko vertikaalinen tartunta tai tuntematon. Lapsista 93 %:lla oli ulkomaalaistausta.
Synnytyksen yhteydessä HBV-tartunnan riskissä olleita lapsia ei käytetyillä ICD-10 diagnoosikoodeilla saatu esiin sillä heitä oli vain 5. Määrä on todellisuudessa suurempi. Yksi tartunnan riskissä olleista sai tartunnan. Yhden lapsen tiedoista puuttui tieto immunoglobuliinin käytöstä. Muut saivat asianmukaisesti immunoglobuliinia ja kaikille aloitettiin rokotussarja.
Hepatiitti B on toiseksi yleisin virushepatiitti Suomessa. Suurin osa tapauksista todetaan maahanmuuttajilla. HBV-infektio tarttuu mm. veren, syljen ja siemennesteen välityksellä. Vertikaalisen tartunnan riski riippuu äidin serologiasta ja riski ilman profylaksiaa voi olla jopa 70 90 %. Tartuntaa ehkäistään antamalla vastasyntyneelle immunoglobuliinia ja HBV-rokotussarja. Tämä kombinaatio vähentää tartunnan riskin parhaimmillaan alle 5 prosenttiin. Aineistona oli vuosina 1995 2011 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lastentautien vastuualueella ICD-10 diagnoosikoodeilla B18.0, B18.1, B18.2, P35.31, P35.32 ja Z20.5 hoidettujen potilaiden sairaskertomukset.
TaYS:n seurannassa oli vuosina 1995 2011 yhteensä 22 kroonisen hepatiitti C-tartunnan saanutta lasta, joista kahdeksan sai hoidon. Hoitona oli pegyloidun alfainterferonin ja ribaviriinin yhdistelmä. Hoitovaste saatiin neljällä lapsella, joilla kaikilla oli genotyyppi 3A infektio. Tartuntareitti oli tiedossa yhdeksällä lapsella, joista kahdeksalla tartunta oli vertikaalinen ja yhdellä verensiirto. Yhdeksän lasta oli alkuperältään venäläisiä, loput olivat suomalaisia.
Synnytyksen yhteydessä HCV-tartunnan riskissä olleita lapsia oli 39, heistä neljä sai tartunnan.
Kroonista HBV-infektiota sairastavia lapsia oli samana aikajaksona seurannassa 30. Heistä hoidon sai 15 lasta. Hoidetuista 10 potilaalla tapahtui HBeAg-serokonversio ja kolmella heistä ilmaantui HBs-vasta-aineita. Hoitona käytettiin alfainterferonia, lamivudiinia ja/tai adefoviiriä. Tartuntareitteinä olivat joko vertikaalinen tartunta tai tuntematon. Lapsista 93 %:lla oli ulkomaalaistausta.
Synnytyksen yhteydessä HBV-tartunnan riskissä olleita lapsia ei käytetyillä ICD-10 diagnoosikoodeilla saatu esiin sillä heitä oli vain 5. Määrä on todellisuudessa suurempi. Yksi tartunnan riskissä olleista sai tartunnan. Yhden lapsen tiedoista puuttui tieto immunoglobuliinin käytöstä. Muut saivat asianmukaisesti immunoglobuliinia ja kaikille aloitettiin rokotussarja.