Bcl-10-proteiinin ilmentyminen primaareissa ja sekundaareissa keskushermostolymfoomissa
KARI, MAIJU (2014)
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405131411
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405131411
Tiivistelmä
Bcl-10-proteiini on normaalisti mukana NF-kB-välitteisessä signaalinvälitysketjussa, joka on tärkeä B-lymfosyyttien eloonjäännissä, erilaistumisessa ja aktivaatiossa. Normaalisti Bcl-10 ilmentyy vain sytoplasmassa. Bcl-10:n yli-ilmentyminen ja erityisesti tumailmentyminen vaikuttavat osallistuvan eräiden lymfoomien patogeneesiin.
Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää Bcl-10:n ja erityisesti sen tumailmentymisen yleisyyttä ja vahvuutta diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman primaareissa ja sekundaareissa keskushermostotapauksissa. Aineistomme koostui 58 lymfoomatapauksesta Tampereen yliopistosairaalasta vuosilta 1993 - 2012. Näistä 51 oli primaareja ja 7 sekundaareja tapauksia; primaareista 45 paikallistui aivoihin ja 6 selkäytimeen.
Bcl-10 ilmentyi isossa osassa tapauksista. Ilmentyminen tumassa oli selvästi yleisempää ja vahvempaa kuin sytoplasmassa (p<0,001). Sekundaarit tapaukset ilmensivät Bcl-10:ä tumassa enemmän kuin primaarit (p=0,006). Primaarien aivo- ja selkäydinlymfoomien välillä ei havaittu tällä otoksella tilastollisesti merkittävää eroa.
Tuloksemme osoittavat, että Bcl-10:n tumailmentyminen on yleistä keskushermostolymfoomissa. Tämä luo pohjan tuleville tutkimuksille Bcl-10:n tumailmentymisen tarkemmasta roolista keskushermostolymfoomien patogeneesissa ja sen ennusteellisesta merkityksestä.
Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää Bcl-10:n ja erityisesti sen tumailmentymisen yleisyyttä ja vahvuutta diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman primaareissa ja sekundaareissa keskushermostotapauksissa. Aineistomme koostui 58 lymfoomatapauksesta Tampereen yliopistosairaalasta vuosilta 1993 - 2012. Näistä 51 oli primaareja ja 7 sekundaareja tapauksia; primaareista 45 paikallistui aivoihin ja 6 selkäytimeen.
Bcl-10 ilmentyi isossa osassa tapauksista. Ilmentyminen tumassa oli selvästi yleisempää ja vahvempaa kuin sytoplasmassa (p<0,001). Sekundaarit tapaukset ilmensivät Bcl-10:ä tumassa enemmän kuin primaarit (p=0,006). Primaarien aivo- ja selkäydinlymfoomien välillä ei havaittu tällä otoksella tilastollisesti merkittävää eroa.
Tuloksemme osoittavat, että Bcl-10:n tumailmentyminen on yleistä keskushermostolymfoomissa. Tämä luo pohjan tuleville tutkimuksille Bcl-10:n tumailmentymisen tarkemmasta roolista keskushermostolymfoomien patogeneesissa ja sen ennusteellisesta merkityksestä.