Suomen kielen perfektin semanttiset tyypit venäjänkielisen käännöskorpuksen pohjalta

Abstract

Pro gradu-tutkielmani tavoite on tutkia suomen kielen perfektin merkityksiä venäjänkielisten käännösten pohjalta. Venäjän kielessä ei ole kieliopillisesti ilmaistua perfektiä, ja suomen kielen perfektin tutkiminen venäjän kielen tempus- ja aspektijärjestelmän valossa voi antaa vähän laajempaa näkemystä suomen kielen perfektiin. Selvitän, mitkä suomen kielen perfektityypit esiintyvät aineistossa, kuinka monta preesensin ja preteritin tapausta, perfektiivisen ja imperfektiivisen aspektin tapausta on löytynyt venäjänkielisistä lauseista, minkälainen yhteys hahmottuu venäjän kielen verbiaspektien ja suomen kielen perfektityyppien välille, mitkä suomen kielen verbien aspektuaaliset tyypit esiintyvät aineistossa eri perfektityyppien kanssa, minkälainen suomenkielisen lauseen aspekti hahmottuu aineistossa eri perfektityyppien kanssa. Tutkiminen on ollut enimmäkseen kvantitatiivista.

Tutkimuksessani yhteisenä nimittäjänä on ollut tempus ja aspekti. Venäjän kielen osalta olen ottanut aineiston analyysiin venäjän kielen verbiaspektin (perfektiivinen ja imperfektiivinen) ja aikamuodot (preesens ja preteriti). Suomen kielen osalta olen ottanut aineiston analyysiin suomen kielen verbin aspektuaaliset tyypit (rajaava, rajahakuinen ja rajapakoinen), lauseen aspektin (rajattu ja rajaamaton).

Tarkastelen suomen kielen perfektin semanttisia tyyppejä käyttäen Larjavaaran (2007) ja Iso suomen kieliopin (2004) perfektin jaottelua ja Laurannon temporaalista kehystä. Tutkimusaineistona käytän Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirljallisuustieteiden yksikön venäjän kielen käännöstieteiden laitoksen korpusta (ParFin-Finnish-Russian parallel corpus), joka koostuu suomenkielisistä teksteistä ja niiden venäjännöksistä.

Tuloksena venäjän kielen preesensin ja preteritin jakauma havainnollistaa suomen kielen perfektin luontoa, että perfekti on osittain menneen ja osittain menemättömän ajan tempus. Motiivi on keskeinen käsite perfektin käytön ymmärtämiseksi. Yhteys nykyhetkeen ja motiivi ovat se, mikä erottaa perfektin imperfektistä ja preesensistä. Resultatiivisen perfektin motiivi on muutos, joka näkyy ja tuntuu nykyhetkellä. Eksperientaalisen perfektin motiivi on tekijän kokemuksellisuus, joka on jäänyt osaksi hänen historiaan. Progressiivisen perfektin motiivi on ilmaista jatkuvaa tapahtumista tai olemista, joka on alkanut ennen puhehetkeä ja ulottuu puhehetkeen asti.

Tutkimuksessani saadut tulokset kertovat siitä, että resultatiivisen, eksperientaalisen ja progressiivisen perfektityyppien yhteydessä esiintyy rajaavia, rajahakuisia ja rajapakoisia verbejä, mutta verbien aspektuaalisten tyyppien jakauma eri preesensperfektin tyypeissä on erilainen.

Tutkimusaineiston tulokset näyttävät, että resultatiivinen perfekti, eksperientaalinen ja progressiivinen perfektityyppi voi olla yhtä hyvin perfektiivinen kuin imperfektiivinen eli rajattu tai rajaamaton. Mutta jokaisessa perfektityypissä on tendenssi. Resultatiivisesta perfektistä voidaan karkeasti sanoa, että se on leimallisen perfektiivinen, eksperientaalinen perfekti on leimallisen imperfektiivinen, progressiivinen perfekti on leimallisen imperfektiivinen.