Na čem svet stoit : Suščnost' znakovyh mest v konstrukcii svetskogo prostranstva v žurnale Tatler / Merkkipaikkojen olemus Tatler -aikakauslehden seurapiiritilan konstruktiossa
Simpanen, Julia (2014)
2014
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405131407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405131407
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan ulkomailla sijaitsevien merkkipaikkojen olemusta venäläisen seurapiiritilan konstruktiossa. Työssä havaittiin, ettei venäläinen seurapiiritila rajoitu vain Venäjän valtiollisten rajojen sisälle, vaan se on mobiililta luonteeltaan kytköksissä myös Venäjän ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin. Näin ollen ulkomailla sijaitsevat paikat voi nähdä koherenttina jatkumona venäläiselle seurapiiritilalle.
Työn primääriaineistona on neljä artikkelia niin kutsutusta seurapiirielämästä kirjoittavan Tatler -aikakauslehden venäjänkielisten numeroiden Party -osiosta, jossa julkaistaan kuvitettuja kirjoituksia erilaisista menneistä tapahtumista kuten arvokkaista hyväntekeväisyysgaaloista tai tunnettujen muotibrändien kutsuvierastilaisuuksista. Voi havaita, että tietyt kaupungit ja alueet esiintyvät toistuvasti lehdessä tapahtumapaikkoina, mikä kertoo näiden kohteiden erityisestä asemasta sosiaalisen ryhmän semioottisessa tajunnassa. Näitä symbolisesti latautuneita ja maantieteellisesti määrittyneitä merkkipaikkoja ylläpidetään ja uusinnetaan erilaisten rituaalien, toistuvien käytäntöjen ja intertekstuaalisten viittausten kautta, mikä tekeekin merkkipaikoista olennaisia sosiaalisen tilan elementtejä.
Sosiaalisen seurapiiritilan logiikkaa tulkitaan työssä Pierre Bourdieun kenttäteorian avulla, jonka mukaan ihmiset nähdään strategisia siirtoja asemaansa sosiaalisella kentällä parantaakseen tekevinä toimijoina, joita Bourdieu kutsuu agenteiksi. Työssä analysoidut Tatlerin artikkelit voidaankin nähdä tämän sosiaalisen tilan konkretisaatioina. Lisäksi Yuri Lotmanin semiosfäärin käsitteestä on hyötyä analyysin metodologisena instrumenttina, joka auttaa avaamaan yksittäiselle ryhmälle ominaista semioottista tilaa.
Analyysiä varten artikkelien sisältö tekstiä ja kuvia myöten luokiteltiin kolmeen eri kategoriaan, joiksi määriteltiin artikkeleissa esiintyvät paikat, ihmiset ja hyödykkeet. Nämä kategoriat tulkittiin semioottisina merkkeinä, joiden analysoimisessa tukeuduttiin Pierre Bourdieun makuteoriaan ja pääoman lajien tarkasteluun. Näin voitiin saada syvempi käsitys merkkipaikkojen luonteesta sekä venäläisen seurapiiritilan sisäisestä rakenteesta sekä sen logiikasta ja dynamiikasta.
Työn aiheen relevanttiutta tukee muun muassa Venäjän kehittyvän keskiluokan tulevaisuuden tendenssien havaitsemisen ja tulkitsemisen näkökulma, sillä niin monet yksittäiset kulutusvalinnat kuin laajemmat arvomaailman rakentumisprosessitkin saavat vaikutteita sosiaalisten ideaalien representaatioista. Tutkielma osoittaa myös, ettei venäläisyyden käsite suinkaan rajoitu vain Venäjän maantieteellisten rajojen puitteisiin, vaan venäläinen seurapiiritila toimijoineen elää aktiivisena myös Venäjän ulkopuolella.
Työn primääriaineistona on neljä artikkelia niin kutsutusta seurapiirielämästä kirjoittavan Tatler -aikakauslehden venäjänkielisten numeroiden Party -osiosta, jossa julkaistaan kuvitettuja kirjoituksia erilaisista menneistä tapahtumista kuten arvokkaista hyväntekeväisyysgaaloista tai tunnettujen muotibrändien kutsuvierastilaisuuksista. Voi havaita, että tietyt kaupungit ja alueet esiintyvät toistuvasti lehdessä tapahtumapaikkoina, mikä kertoo näiden kohteiden erityisestä asemasta sosiaalisen ryhmän semioottisessa tajunnassa. Näitä symbolisesti latautuneita ja maantieteellisesti määrittyneitä merkkipaikkoja ylläpidetään ja uusinnetaan erilaisten rituaalien, toistuvien käytäntöjen ja intertekstuaalisten viittausten kautta, mikä tekeekin merkkipaikoista olennaisia sosiaalisen tilan elementtejä.
Sosiaalisen seurapiiritilan logiikkaa tulkitaan työssä Pierre Bourdieun kenttäteorian avulla, jonka mukaan ihmiset nähdään strategisia siirtoja asemaansa sosiaalisella kentällä parantaakseen tekevinä toimijoina, joita Bourdieu kutsuu agenteiksi. Työssä analysoidut Tatlerin artikkelit voidaankin nähdä tämän sosiaalisen tilan konkretisaatioina. Lisäksi Yuri Lotmanin semiosfäärin käsitteestä on hyötyä analyysin metodologisena instrumenttina, joka auttaa avaamaan yksittäiselle ryhmälle ominaista semioottista tilaa.
Analyysiä varten artikkelien sisältö tekstiä ja kuvia myöten luokiteltiin kolmeen eri kategoriaan, joiksi määriteltiin artikkeleissa esiintyvät paikat, ihmiset ja hyödykkeet. Nämä kategoriat tulkittiin semioottisina merkkeinä, joiden analysoimisessa tukeuduttiin Pierre Bourdieun makuteoriaan ja pääoman lajien tarkasteluun. Näin voitiin saada syvempi käsitys merkkipaikkojen luonteesta sekä venäläisen seurapiiritilan sisäisestä rakenteesta sekä sen logiikasta ja dynamiikasta.
Työn aiheen relevanttiutta tukee muun muassa Venäjän kehittyvän keskiluokan tulevaisuuden tendenssien havaitsemisen ja tulkitsemisen näkökulma, sillä niin monet yksittäiset kulutusvalinnat kuin laajemmat arvomaailman rakentumisprosessitkin saavat vaikutteita sosiaalisten ideaalien representaatioista. Tutkielma osoittaa myös, ettei venäläisyyden käsite suinkaan rajoitu vain Venäjän maantieteellisten rajojen puitteisiin, vaan venäläinen seurapiiritila toimijoineen elää aktiivisena myös Venäjän ulkopuolella.