Rotavirus infections in children: Clinical features and effects of large scale prevention by rotavirus vaccination
Hemming, Maria (2014)
Hemming, Maria
Tampere University Press
2014
Virologia - Virology
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9455-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9455-0
Tiivistelmä
Rotavirukset (RV) ovat maailmanlaajuisesti yleisimpiä pienten lasten vakavan ripulitaudin (gastroenteriitti) aiheuttajia. Ennen rotavirusrokotuksia lasten rotavirusinfektiot aiheuttivat Suomessa vuosittain arviolta 2400 sairaala- ja 3600 poliklinikkakäyntiä pienillä lapsilla. Kaksi elävää suun kautta annettavaa rotavirusrokotetta sai myyntiluvan vuonna 2006. Vasikan ja ihmisen rotavirusten yhdistelmistä (reassortanteista) muodostettu rokote RotaTeq® lisättiin Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan 1. syyskuuta 2009. Tutkimuksesta suuri osa käsittelee kansallisen rokotusohjelman vaikutuksia akuuttien gastroenteriittien (AGE) aiheuttamiin sairaalakäynteihin sekä rotavirusrokotteen mahdollisia vaikutuksia luonnossa kiertäviin villityypin rotaviruksiin sekä rokotteesta peräisin olevien virusten aiheuttamiin oireisiin.
Rotavirusten aiheuttama ripulitauti on lapsille vakava tauti, joka voi runsaan oksentelun, ripuloinnin sekä kuumeilun kautta johtaa vaikeaan kuivumaan ja hoitamattomana kuolemaan. Rotavirukset infektoivat ensisijaisesti suolistoa, mutta ne voivat edetä verenkiertoon aiheuttaen systeemisen infektion. Systeemisen infektion yhteyttä kliinisen taudinkuvan vakavuuteen tutkittiin analysoimalla uloste-, seerumi- ja kokoverinäytteet 155 rotavirusgastroenteriitin vuoksi sairaalaan joutuneelta lapselta PCR-menetelmällä rotaviruksen RNA:n ja ELISAlla rotaviruksen antigeenin osoittamiseksi. Tutkimuksessa havaittiin 67%:lla lapsista samanaikainen RV RNAemia ja 61%:lla antigenemia. Niillä lapsilla joilla RV RNA:ta ja antigeenia löytyi seerumista, oli todennäköisemmin korkeampi kuume ja voimakkaampaa oksentelua, kuin lapsilla joilla rotavirusta löytyi pelkästään ulosteista. Vaikka RV:n leviäminen suoliston ulkopuolelle näyttää liittyvän vaikeampaan taudinkuvaan, ei varmuudella tiedetä lisääntyykö RV muuallakin kuin suolistossa.
Rotavirusrokotteen vaikutusten arvioimiseksi verrattiin AGE:n vuoksi tehtyjä sairaalakäyntejä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ennen rokotuksia vuosina 2006–2008 aikana tehdyn tutkimuksen ja rokotusten aloittamisen jälkeen vuosina 2009–2011 tehtyyn tutkimukseen. Tutkimusten potilasvalinta ja tutkimusmenetelmät olivat identtiset. Vuosina 2006-2008 tehtyyn tutkimukseen osallistui 809 lasta kun taas rokotteen käyttöönoton jälkeiseen tutkimukseen osallistui 330 lasta. Ennen rokotuksia rotavirukset aiheuttivat 52% kaikista AGE tapauksista ja rokotusten jälkeisinä vuosina ainoastaan 26% (80% vähenemä). Rotavirusrokote vähensi rotaviruksen vuoksi tehtyjä sairaalahoitoja 76% ja poliklinikkakäyntejä 81%. Kaikkien AGE tapausten määrä väheni Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 59%. Rotavirustapausten määrän väheneminen johti noroviruksen nousuun yleisimmäksi taudinaiheuttajaksi pienillä lapsilla. Norovirus aiheutti 37% sairaalahoitoisista AGE tapauksista rokotusten jälkeisinä vuosina.
Laajojen rotavirusrokotusten on arveltu voivan aiheuttaa immunologista painetta luonnossa kiertäviin villityypin rotaviruksiin. Tätä tutkittiin seuraamalla yleisimmän rotavirus genotyypin G1P[8] kahden uloimman proteiinin VP7 ja VP8* nukleiinihapposekvenssejä ja aminohappojärjestystä 20-vuoden ajalta eli ennen rokotuksia ja rokotusten jälkeen. VP7 ja VP8* proteiinien tutkiminen osoitti, että näiden antigeenisilla alueilla tapahtuu kausittaista vaihtelua, johon RotaTeq® rokotteella ei kuitenkaan ole ollut todettavaa vaikutusta. RotaTeq® rokotteen käytöllä ei havaittu olevan vaikutusta G1P[8] RV genotyypin ilmiasuun ja G1P[8] säilyi vallitsevana RV genotyyppinä myös rokotusten jälkeisinä vuosina. Mielenkiintoisena havaintona kuitenkin oli että harvoissa todetuissa läpimurtoinfektioissa (AGE tapauksia) aiheuttajina olivat muut genotyypit kuin G1P[8].
Aikaisemmin on havaittu, että elävällä rotavirusrokotteella rokotetut lapset erittävät usein rokoteviruksia ulosteisiin. Tutkiessamme gastroenteriittiin sairastuneita lapsia rokotteen käyttöönoton jälkeisiltä vuosilta löysimme RT-PCR menetelmällä uuden rokotteesta peräisin olevan yhdistelmäviruksen neljältä rokotetulta ja yhdeltä rokottamattomalta lapselta. Sekvensoimalla rokoteperäinen G1P[8] rotavirus, huomattiin sen olevan uusi yhdistelmä kahdesta RotaTeq® rokotteen sisältämästä viruksesta G1P[5] ja G6P[8], jossa vasikan rotaviruksen sisäkuoren (VP6) pinnalla onkin kaksi ihmisen rotaviruksen pinta-antigeenia. Rokotteesta peräisin oleva yhdistelmävirus G1P[8] osoittautui stabiiliksi soluviljelyssä, minkä perusteella sen voi olettaa olevan stabiili myös luonnossa. Kaksoisyhdistelmävirus voi aiheuttaa gastroenteriitin oireita rokotetuilla lapsilla ja se voi myös tartuttaa rokottamattomia lapsia.
Kokonaisuutena rotavirusrokotuksen todetut haittavaikutukset ovat vähäisiä suhteutettuna rokotusten antamaan suureen hyötyyn. Rotavirusten molekyyliepidemiologiaa on kuitenkin syytä seurata jatkossa varsinkin kun tiedetään, että rokotevirus ja villityypin virus voivat vaihtaa genomijaokkeita odottamattomalla tavalla. Rotavirusrokotuksiin liittyvää harvinaista komplikaatiota, suolistoinvaginaatiota, ei ole esiintynyt Suomen nykyisen rokotusohjelman aikana, mutta tätäkin on jatkossa seurattava. Rotavirusrokotusten hyödyt näyttävät jatkuvan tämän työn seurannan jälkeenkin; rotavirusten aiheuttamat AGE:t ovat olleet harvinaisia ainakin 4 vuotta rokotusten aloittamisen jälkeen. Rotavirusrokotus ei kuitenkaan kykene juurimaan villityypin rotavirusta.
Rotavirusten aiheuttama ripulitauti on lapsille vakava tauti, joka voi runsaan oksentelun, ripuloinnin sekä kuumeilun kautta johtaa vaikeaan kuivumaan ja hoitamattomana kuolemaan. Rotavirukset infektoivat ensisijaisesti suolistoa, mutta ne voivat edetä verenkiertoon aiheuttaen systeemisen infektion. Systeemisen infektion yhteyttä kliinisen taudinkuvan vakavuuteen tutkittiin analysoimalla uloste-, seerumi- ja kokoverinäytteet 155 rotavirusgastroenteriitin vuoksi sairaalaan joutuneelta lapselta PCR-menetelmällä rotaviruksen RNA:n ja ELISAlla rotaviruksen antigeenin osoittamiseksi. Tutkimuksessa havaittiin 67%:lla lapsista samanaikainen RV RNAemia ja 61%:lla antigenemia. Niillä lapsilla joilla RV RNA:ta ja antigeenia löytyi seerumista, oli todennäköisemmin korkeampi kuume ja voimakkaampaa oksentelua, kuin lapsilla joilla rotavirusta löytyi pelkästään ulosteista. Vaikka RV:n leviäminen suoliston ulkopuolelle näyttää liittyvän vaikeampaan taudinkuvaan, ei varmuudella tiedetä lisääntyykö RV muuallakin kuin suolistossa.
Rotavirusrokotteen vaikutusten arvioimiseksi verrattiin AGE:n vuoksi tehtyjä sairaalakäyntejä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ennen rokotuksia vuosina 2006–2008 aikana tehdyn tutkimuksen ja rokotusten aloittamisen jälkeen vuosina 2009–2011 tehtyyn tutkimukseen. Tutkimusten potilasvalinta ja tutkimusmenetelmät olivat identtiset. Vuosina 2006-2008 tehtyyn tutkimukseen osallistui 809 lasta kun taas rokotteen käyttöönoton jälkeiseen tutkimukseen osallistui 330 lasta. Ennen rokotuksia rotavirukset aiheuttivat 52% kaikista AGE tapauksista ja rokotusten jälkeisinä vuosina ainoastaan 26% (80% vähenemä). Rotavirusrokote vähensi rotaviruksen vuoksi tehtyjä sairaalahoitoja 76% ja poliklinikkakäyntejä 81%. Kaikkien AGE tapausten määrä väheni Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 59%. Rotavirustapausten määrän väheneminen johti noroviruksen nousuun yleisimmäksi taudinaiheuttajaksi pienillä lapsilla. Norovirus aiheutti 37% sairaalahoitoisista AGE tapauksista rokotusten jälkeisinä vuosina.
Laajojen rotavirusrokotusten on arveltu voivan aiheuttaa immunologista painetta luonnossa kiertäviin villityypin rotaviruksiin. Tätä tutkittiin seuraamalla yleisimmän rotavirus genotyypin G1P[8] kahden uloimman proteiinin VP7 ja VP8* nukleiinihapposekvenssejä ja aminohappojärjestystä 20-vuoden ajalta eli ennen rokotuksia ja rokotusten jälkeen. VP7 ja VP8* proteiinien tutkiminen osoitti, että näiden antigeenisilla alueilla tapahtuu kausittaista vaihtelua, johon RotaTeq® rokotteella ei kuitenkaan ole ollut todettavaa vaikutusta. RotaTeq® rokotteen käytöllä ei havaittu olevan vaikutusta G1P[8] RV genotyypin ilmiasuun ja G1P[8] säilyi vallitsevana RV genotyyppinä myös rokotusten jälkeisinä vuosina. Mielenkiintoisena havaintona kuitenkin oli että harvoissa todetuissa läpimurtoinfektioissa (AGE tapauksia) aiheuttajina olivat muut genotyypit kuin G1P[8].
Aikaisemmin on havaittu, että elävällä rotavirusrokotteella rokotetut lapset erittävät usein rokoteviruksia ulosteisiin. Tutkiessamme gastroenteriittiin sairastuneita lapsia rokotteen käyttöönoton jälkeisiltä vuosilta löysimme RT-PCR menetelmällä uuden rokotteesta peräisin olevan yhdistelmäviruksen neljältä rokotetulta ja yhdeltä rokottamattomalta lapselta. Sekvensoimalla rokoteperäinen G1P[8] rotavirus, huomattiin sen olevan uusi yhdistelmä kahdesta RotaTeq® rokotteen sisältämästä viruksesta G1P[5] ja G6P[8], jossa vasikan rotaviruksen sisäkuoren (VP6) pinnalla onkin kaksi ihmisen rotaviruksen pinta-antigeenia. Rokotteesta peräisin oleva yhdistelmävirus G1P[8] osoittautui stabiiliksi soluviljelyssä, minkä perusteella sen voi olettaa olevan stabiili myös luonnossa. Kaksoisyhdistelmävirus voi aiheuttaa gastroenteriitin oireita rokotetuilla lapsilla ja se voi myös tartuttaa rokottamattomia lapsia.
Kokonaisuutena rotavirusrokotuksen todetut haittavaikutukset ovat vähäisiä suhteutettuna rokotusten antamaan suureen hyötyyn. Rotavirusten molekyyliepidemiologiaa on kuitenkin syytä seurata jatkossa varsinkin kun tiedetään, että rokotevirus ja villityypin virus voivat vaihtaa genomijaokkeita odottamattomalla tavalla. Rotavirusrokotuksiin liittyvää harvinaista komplikaatiota, suolistoinvaginaatiota, ei ole esiintynyt Suomen nykyisen rokotusohjelman aikana, mutta tätäkin on jatkossa seurattava. Rotavirusrokotusten hyödyt näyttävät jatkuvan tämän työn seurannan jälkeenkin; rotavirusten aiheuttamat AGE:t ovat olleet harvinaisia ainakin 4 vuotta rokotusten aloittamisen jälkeen. Rotavirusrokotus ei kuitenkaan kykene juurimaan villityypin rotavirusta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]