Ylirajainen tila sosiokulttuurisen oppimisen ympäristönä: Fenomenografia venäjänkielisten nuorten elämästä rajan läheisyydessä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää venäjänkielisten nuorten käsityksiä elämästä ylirajaisessa tilassa. Ylirajaisuutta tarkasteltiin mikrotasolla eli tutkittiin nuorten ei-institutionaalisia suhteita ja toimintaa. Tehtävänä oli etsiä vastauksia kysymyksiin, miten venäjänkieliset nuoret jäsentävät elämäänsä ja identiteettiään ylirajaisessa tilassa sekä millaisia sosiokulttuurisia oppimisen prosesseja ylirajaisessa tilassa tapahtuu.

Tutkimuksessa käytettiin fenomenografista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla itäsuomalaisen yläkoulun kahdeksaa venäjänkielistä oppilasta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat syntyneet joko entisen Neuvostoliiton alueella tai Venäjällä. Haastatteluihin osallistuneet nuoret olivat iältään 13-16 -vuotiaita ja kaikkien äidinkieli oli venäjä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Temaattisesti rakentuva haastattelu loi perustaa toiselle haastattelukierrokselle, joka oli niin sanottu virikkeitä antava eli Stimulated Recall (STR) -haastattelu.

Suoritettu tutkimus osoitti, että venäjänkieliset nuoret jäsentävät elämäänsä ja identiteettiään ylirajaisessa tilassa eri tavoin. Vaikka kaikki nuoret olivat pohtineet ja reflektoineet omaa etnistä identiteettiään, kaikille haastateltaville ei välttämättä ollut helppoa määritellä, mihin kulttuuriseen ryhmään he kuuluvat. Nuorten etnisen identifioitumisen pohdinnoissa tulivat esiin omat juuret ja sidokset lähtömaahan. Venäjän kieli oli tärkeä osa identiteetin rakentamista, vaikka nuorten arjessa sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen tapahtuikin lähes kokonaan suomen kielellä. Osa vastaajista koki, että päivittäin ystävien kanssa puhuttu suomen kieli määritti suomalaiseksi identifioitumista, ja osalle asuinmaa oli merkityksellinen identifioitumisen kannalta. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maahanmuuttajanuorelle etninen identiteetti on jatkuvan itsemäärittely- ja itsearviointiprosessin tulos. Sen sijaan eläminen ylirajaisessa ei näyttäisi tuovan lisähaasteita identiteetin rakentumiselle.

Tarkasteltaessa venäjänkielisten nuorten akkulturaatioasenteita voidaan todeta heidän olevan melko vahvasti integroituneita suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä mielessä heitä voidaan pitää kaksi- tai monikulttuurisina.

Nuorten sosiokulttuurinen sopeutuminen ilmeni muun muassa sosiaalisten verkostojen kautta. Haastateltujen nuorten läheiset ystävyyssuhteet valtaväestön nuorten kanssa olivat vaikuttaneet uuden asuinmaan kulttuurin oppimiseen ja näin ollen edistäneet sosiokulttuurista sopeutumista. Sujuva suomen kielen osaaminen vahvisti sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Uuteen kulttuuriin sopeutumista edistävänä tekijänä voidaan pitää myös sitä, että nuoret pitivät omaa etnistä kulttuuriaan arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena, mutta halusivat omaksua ja olivat omaksuneet myös uuden asuinmaansa kulttuuria.