Kaikki kansankirkon puolesta : Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategiat

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (Selk) strategioita tiedonsosiologisen teorian viitekehyksessä. Selk on tuottanut sitä kokonaisuutena koskevia strategiadokumentteja 1980-luvulta alkaen. Strategiatuotannon taustan muodostaa suomalaisen yhteiskunnan nopea modernisoituminen ja pluralisoituminen toisen maailmansodan jälkeen, joka eri tavoin alkoi heikentää Selk:n perinteistä asemaa suomalaista uskonnollisuutta hallitsevana ja suomalaiskansalliseen identiteettiin kiinteästi kytkeytyvänä kansankirkkona. Erityinen ongelma oli kiihtyvä jäsenkato. Tutkielman lähdemateriaali on jaoteltu kolmeen ryhmään: varsinaiset strategiat ja niihin rinnastuvat dokumentit (Kirkko 2000, Seurakunta 2000, Kirkon suunta 2000, Seurakuntalaisten kirkko, Läsnäolon kirkko luonnosmateriaaleineen, Meidän kirkko oheismateriaaleineen), Selk:n tulevaisuuden visiointiin keskittyneet asiakirjat sekä dokumentit, jotka on laadittu ohjaamaan Selk:n piirissä viime vuosina voimistunutta seurakuntarakenteiden muutosta.

Tutkielmassa etsitään vastausta kahteen kysymykseen: Millaisena uskonnollista todellisuutta rakentavana ja ylläpitävänä instituutiona Selk strategioissaan näyttäytyy tiedonsosiologisesta perspektiivistä ja miten Selk strategioissaan asemoituu suhteessa sekularisaatioksi kutsuttuun yhteiskunnan, instituutioiden ja yksilön maallistumiskehitykseen? Tutkimuksen teoriaperustan muodostavat Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin teos The Social Construction of Reality: A Treatise in the Sociology of Knowledge (1966; suomeksi Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen) sekä Bergerin tältä pohjalta julkaisema uskontososiologinen tutkimus The Sacred Canopy (1967). Lähdeaineiston sisällöllinen analyysi perustuu Bergerin ja Luckmannin luomaan tiedonsosiologiseen käsitejärjestelmään. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, miten strategioissa käsitellään ja tuotetaan niitä todellisuuden sosiaalisen rakentumisen elementtejä, joita tiedonsosiologisessa teorianmuodostuksessa kutsutaan symboliuniversumiksi, legitimaatioiksi, plausibiliteettistruktuuriksi ja social engineering - prosesseiksi.

Lähdeaineiston analysointi osoittaa, että Selk:n strategiat ovat voimakkaaseen muutokseen joutuneen uskonnollisen instituution itsesäilytysmateriaalia, jonka avulla se pyrkii pysäyttämään itselleen epäedullisen toimintaympäristön muutoksen tai ainakin ylläpitämään perinteistä asemaansa mahdollisimman pitkään. Kansankirkon säilyttämispyrkimyksen osalta Selk:n strategioiden yleiskuva on selkeä ja johdonmukainen, vaikka strategiat tiedonsosiologisen käsitteistön valossa osoittautuvat keskenään osin hyvinkin erilaisiksi dokumenteiksi. Strategioiden tapa käsitellä sekularisaatiota tuo konkreettisesti esiin, miten strategisten toimintamallien valinta ja perustelut nousevat kansankirkon säilyttämisen ja Selk:n organisaation toimintakelpoisuuden turvaamisen motiiveista. Tämä tapahtuu tilannekohtaisia legitimaatioita hyödyntämällä, vaikka ne perustuisivatkin keskenään ristiriitaisiin oletuksiin siitä, millä tavoin uskonnollisen instituution tulisi toimia pluralisaation ja sekularisaation leimaamassa yhteiskunnassa. Analyysin tulokset antavat aihetta kysymykseen sellaisen strategiatuotannon mielekkyydestä ja käyttökelpoisuudesta, jossa Selk:n ensisijainen tavoite on kansankirkko-konseption pakonomainen suojelu ja ylläpito.