Konsernin yhteisverotus hyvän konserniverojärjestelmän näkökulmasta
Toivakainen, Emilia (2014)
Toivakainen, Emilia
2014
Kauppatieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405021380
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405021380
Tiivistelmä
Verotuksessa konserniin kuuluvia yhtiöitä on tyypillisesti kohdeltu itsenäisinä verovelvollisina siitä huolimatta, että konserni muodostaa yhden taloudellisen kokonaisuuden. Tällainen erillisverotus on paitsi tehnyt mahdolliseksi konsernien veronminimointijärjestelyt, mutta myös aiheuttanut valtioille veromenetyksiä. Konsernien koon kasvaessa ja kansainvälistyessä konserniverotusta onkin monissa valtioissa kehitetty sellaisen konsernin yhteisverotuksen suuntaan, jossa konsernikokonaisuus otetaan aiempaa vahvemmin huomioon.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka konsernin yhteisverotus vastaa ominaisuuksiltaan niitä, joita eri toimijat liittävät hyvään konserniverojärjestelmään ja niihin haasteisiin joita konserniverotuksessa on ilmennyt. Tutkimuksen kannalta keskeistä oli eri toimijoiden tapa määritellä hyvä konserni-verojärjestelmä. Hyvän konserniverojärjestelmän tulisi olla konserniverotuksen päämäärä, mutta sen olisi myös ratkaistava niitä ongelmia, joita nykyinen konserniverotus aiheuttaa. Hyvän konserniverojärjestelmän lisäksi tutkimuksessa paneuduttiin konsernin yhteisverotukseen sekä erilaisiin konsernin yhteisverotusjärjestelmiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda uusia näkö-kulmia veropoliittiseen keskusteluun sekä pohtia sitä, millaisia seikkoja Suomen tulisi ottaa huomioon konserniverotuksen kehitys- ja uudistustyössä.
Tutkimuksen perusmetodina käytettiin empiiristä tutkimusmenetelmää. Empiirisen menetelmän tukena oli kuitenkin koko tutkimuksen ajan aiheeseen liittyvä lähdekirjallisuus, joka muodosti tutkimuksen teoreettisen rungon. Tutkimuksen keskeisimpiä lähteitä olivat valtiovarainministeriön asettaman elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän kesäkuussa 2013 julkaistu muistio sekä muistiosta annetut lausunnot.
Tutkimuksessa todettiin, että hyvään konserniverojärjestelmään liitettävät pysyvät ominaisuudet, kuten neutraalisuus, hallinnollinen tehokkuus ja yhteensopivuus muun lainsäädännön kanssa, yhdistivät vahvasti eri toimijoita. Sen sijaan konserniverojärjestelmän tavoitteista, kuten valtion veropohjan turvaamisesta ja yritysten kilpailukyvyn lisäämisestä, toimijoilla oli eriäviä näkemyksiä. Tavoitteissa toimijoiden omat intressit tulivat vahvemmin esiin ja niiden todettiinkin olevan enemmän arvolähtökohtiin sidottuja. Suurin osa tarkastelluista toimijoista kannatti konsernin yhteisverotukseen siirtymistä. Ainoastaan elinkeinoelämää ja työnantajia edustavat toimijat kannattivat yksimielisesti nykyisen järjestelmän säilyttämistä.
Konserniverotuksen uudistamisessa tulisi ottaa huomioon sekä konserniverotuksen päämäärä että nykyisen konserniverotuksen haasteet. Moniin veropoliittisten ratkaisujen perusteluissa käytettyihin ilmaisuihin, kuten talouskasvuun, työllisyyden lisäämiseen sekä Suomen syrjäisen sijainnin kompensoin-tiin, olisi suhtauduttava aiempaa kriittisemmin. Konserniverotukseen liittyvän keskustelun lähtökohtana tulisi myös entistä enemmän olla se, kuinka konserniverojärjestelmä toteuttaa pienten ja keskisuurten yritysten neutraliteettia suhteessa kansainvälisiin konserneihin. Konsernien erillisverotuksen aiheuttamia ongelmia ei tulisi sivuuttaa olankohautuksella. Kun otetaan huomioon myös konserniverotuksen kansainväliset kehityssuunnat, konsernin yhteisverotukseen siirtyminen olisi rohkea ja toivottava askel Suomen veropolitiikassa.
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka konsernin yhteisverotus vastaa ominaisuuksiltaan niitä, joita eri toimijat liittävät hyvään konserniverojärjestelmään ja niihin haasteisiin joita konserniverotuksessa on ilmennyt. Tutkimuksen kannalta keskeistä oli eri toimijoiden tapa määritellä hyvä konserni-verojärjestelmä. Hyvän konserniverojärjestelmän tulisi olla konserniverotuksen päämäärä, mutta sen olisi myös ratkaistava niitä ongelmia, joita nykyinen konserniverotus aiheuttaa. Hyvän konserniverojärjestelmän lisäksi tutkimuksessa paneuduttiin konsernin yhteisverotukseen sekä erilaisiin konsernin yhteisverotusjärjestelmiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda uusia näkö-kulmia veropoliittiseen keskusteluun sekä pohtia sitä, millaisia seikkoja Suomen tulisi ottaa huomioon konserniverotuksen kehitys- ja uudistustyössä.
Tutkimuksen perusmetodina käytettiin empiiristä tutkimusmenetelmää. Empiirisen menetelmän tukena oli kuitenkin koko tutkimuksen ajan aiheeseen liittyvä lähdekirjallisuus, joka muodosti tutkimuksen teoreettisen rungon. Tutkimuksen keskeisimpiä lähteitä olivat valtiovarainministeriön asettaman elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän kesäkuussa 2013 julkaistu muistio sekä muistiosta annetut lausunnot.
Tutkimuksessa todettiin, että hyvään konserniverojärjestelmään liitettävät pysyvät ominaisuudet, kuten neutraalisuus, hallinnollinen tehokkuus ja yhteensopivuus muun lainsäädännön kanssa, yhdistivät vahvasti eri toimijoita. Sen sijaan konserniverojärjestelmän tavoitteista, kuten valtion veropohjan turvaamisesta ja yritysten kilpailukyvyn lisäämisestä, toimijoilla oli eriäviä näkemyksiä. Tavoitteissa toimijoiden omat intressit tulivat vahvemmin esiin ja niiden todettiinkin olevan enemmän arvolähtökohtiin sidottuja. Suurin osa tarkastelluista toimijoista kannatti konsernin yhteisverotukseen siirtymistä. Ainoastaan elinkeinoelämää ja työnantajia edustavat toimijat kannattivat yksimielisesti nykyisen järjestelmän säilyttämistä.
Konserniverotuksen uudistamisessa tulisi ottaa huomioon sekä konserniverotuksen päämäärä että nykyisen konserniverotuksen haasteet. Moniin veropoliittisten ratkaisujen perusteluissa käytettyihin ilmaisuihin, kuten talouskasvuun, työllisyyden lisäämiseen sekä Suomen syrjäisen sijainnin kompensoin-tiin, olisi suhtauduttava aiempaa kriittisemmin. Konserniverotukseen liittyvän keskustelun lähtökohtana tulisi myös entistä enemmän olla se, kuinka konserniverojärjestelmä toteuttaa pienten ja keskisuurten yritysten neutraliteettia suhteessa kansainvälisiin konserneihin. Konsernien erillisverotuksen aiheuttamia ongelmia ei tulisi sivuuttaa olankohautuksella. Kun otetaan huomioon myös konserniverotuksen kansainväliset kehityssuunnat, konsernin yhteisverotukseen siirtyminen olisi rohkea ja toivottava askel Suomen veropolitiikassa.