Koulutuksen järjestäjien ja työelämäedustajien yhteistyö sosiaali- ja terveysalalla – Tapaustutkimukseen pohjautuva substantiivinen teoria
Lehtonen, Pälvi (2014)
Lehtonen, Pälvi
Tampere University Press
2014
Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2014-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9430-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9430-7
Tiivistelmä
Ammatillisen koulutuksen ja työelämän välistä suhdetta sekä työelämässä vaadittavia ammatillisia tietoja ja taitoja, on pohdittava, koska työelämä on muuttunut paljon ja tulee muuttumaan tästä eteenkinpäin. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien on tärkeää pysyä tietoisena työelämän muutoksista ja pyrkiä vastaamaan sieltä nouseviin opetuksellisiin haasteisiin. Koulutuksen järjestäjien ja työelämäedustajien yhteisenä tavoitteena on kouluttaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon ammatillisia osaajia, jotka tyydyttävät työelämän tarpeet. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan luokkahuoneessa oppimisen lisäksi työelämässä tapahtuvaa oppimista. Laadukas oppiminen ei toteudu itsestään vaan tarvitaan erilaisia oppimisympäristöjä, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus oppia ja työskennellä aitojen ongelmien ja kehittämistehtävien parissa.
Väitöstutkimus seurasi koulutuksen järjestäjien ja työelämäedustajien välistä yhteistyötä työelämälähtöisessä koulutusmallissa kaksi vuotta. Työelämälähtöisessä koulutusmallissa ammatillisen oppilaitoksen opettajat opettivat osan teoriaopinnoista työelämässä. Tällöin opettaja opiskeluryhmineen työskenteli aidossa hoiva- ja hoitoympäristöissä.
Työelämäedustajien mukaan opettajien ja opiskelijoiden opiskelu osastoilla oli yhteydessä hoitotyön kiireen vähenemiseen. Hoiva- ja hoitotyössä joudutaan usein priorisoimaan työtehtäviä. Kiireen vuoksi vähemmän tärkeät työtehtävät saattavat usein jäädä tekemättä pitkäksikin aikaa. Ulkoapäin saatu apu hoitotyöhön, vapauttaa hoitajia tekemään esimerkiksi rästiin jääneitä tehtäviään ja pääsemään paremmin koulutuksiin.
Opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä koulutusmalliin, koska opettajan kanssa työskentelyä pidettiin turvallisena tapana tutustua työelämään ja omaan tulevaan ammattiin. Opiskelijat ilmoittivat pelkojensa työelämää kohtaan poistuneen, kun saivat opiskella työelämässä tutun opettajan “siipien suojassa”.
Tutkimuksen aihe osoittautui tärkeäksi, koska yhteistyö koulutuksen järjestäjien ja työelämän edustajien välillä mahdollistaa molemmille osapuolille osaamisen lisäämistä. Koulutuksen järjestäjät ovat yhteistyötä tekemällä tietoisia työelämässä tapahtuneista muutoksista ja työelämässä tarvittavista ammattitaitovaatimuksista. Työelämänedustajat pääsevät kosketuksiin opettajan ja opiskelijaryhmien välityksellä uuteen teoriatietoon, jonka avulla he pystyvät kartuttamaan osaamistaan.
Väitöstutkimus paikkaa tutkitun teorian puutetta ammatillisen koulutuksen ja työelämän välisestä yhteistyöstä. Tuotettua teoriaa voidaan käyttää ja soveltaa myös yhteistyön eri toimintamalleissa. Tutkimustulosten perusteella koulutuksen järjestäjien ja työelämän edustajien yhteistyö oli merkittävää ja hyödyllistä molemmille osapuolille, jonka toivottiin jatkuvan edelleen.
Väitöstutkimus seurasi koulutuksen järjestäjien ja työelämäedustajien välistä yhteistyötä työelämälähtöisessä koulutusmallissa kaksi vuotta. Työelämälähtöisessä koulutusmallissa ammatillisen oppilaitoksen opettajat opettivat osan teoriaopinnoista työelämässä. Tällöin opettaja opiskeluryhmineen työskenteli aidossa hoiva- ja hoitoympäristöissä.
Työelämäedustajien mukaan opettajien ja opiskelijoiden opiskelu osastoilla oli yhteydessä hoitotyön kiireen vähenemiseen. Hoiva- ja hoitotyössä joudutaan usein priorisoimaan työtehtäviä. Kiireen vuoksi vähemmän tärkeät työtehtävät saattavat usein jäädä tekemättä pitkäksikin aikaa. Ulkoapäin saatu apu hoitotyöhön, vapauttaa hoitajia tekemään esimerkiksi rästiin jääneitä tehtäviään ja pääsemään paremmin koulutuksiin.
Opiskelijat olivat hyvin tyytyväisiä koulutusmalliin, koska opettajan kanssa työskentelyä pidettiin turvallisena tapana tutustua työelämään ja omaan tulevaan ammattiin. Opiskelijat ilmoittivat pelkojensa työelämää kohtaan poistuneen, kun saivat opiskella työelämässä tutun opettajan “siipien suojassa”.
Tutkimuksen aihe osoittautui tärkeäksi, koska yhteistyö koulutuksen järjestäjien ja työelämän edustajien välillä mahdollistaa molemmille osapuolille osaamisen lisäämistä. Koulutuksen järjestäjät ovat yhteistyötä tekemällä tietoisia työelämässä tapahtuneista muutoksista ja työelämässä tarvittavista ammattitaitovaatimuksista. Työelämänedustajat pääsevät kosketuksiin opettajan ja opiskelijaryhmien välityksellä uuteen teoriatietoon, jonka avulla he pystyvät kartuttamaan osaamistaan.
Väitöstutkimus paikkaa tutkitun teorian puutetta ammatillisen koulutuksen ja työelämän välisestä yhteistyöstä. Tuotettua teoriaa voidaan käyttää ja soveltaa myös yhteistyön eri toimintamalleissa. Tutkimustulosten perusteella koulutuksen järjestäjien ja työelämän edustajien yhteistyö oli merkittävää ja hyödyllistä molemmille osapuolille, jonka toivottiin jatkuvan edelleen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]