Ajan rakentuminen Bo Carpelanin romaaneissa Benjamins bok ja Berg
Jolma, Nanny (2014)
2014
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404101327
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404101327
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään ajan rakentumista Bo Carpelanin (1926 2011) romaaneissa Benjamins bok (1997) ja Berg (2005). Kyseisissä teoksissa aikatasot minäkertojan vanhuus ja lapsuus vaihtelevat ja limittyvät toisiinsa. Lapsuudenkuvauksesta välittyy vahva, aistivoimainen kokemus, ja muistelu on usein menneisyyden traumoja toistavaa. Kohdeteoksissa nousevat esiin etenkin ajan ja trauman teemat.
Tutkielman keskeisin tutkimuskysymys on, miten aika rakentuu Bo Carpelanin romaaneissa Benjamins bok ja Berg. Tämän tutkimuskysymyksen alle asettuvat seuraavat aikaan ja traumaan liittyvät kysymykset: millainen aikarakenne kohdeteoksissa on, miten ajan kulku ja henkilöhahmojen kokemus ajasta kerronnallistetaan ja tematisoidaan, miten trauma kohdeteoksissa syntyy, mitä traumafiktion piirteitä niistä löytyy ja miten trauman käsittely vaikuttaa romaanien aikarakenteeseen?
Kaksi tutkimuksen tärkeintä teoriakehystä ovat narratologia ja kirjallisuudentutkimuksen piirissä tehty traumatutkimus. Kerronnanteorian osalta hyödynnetään ja vertaillaan toisiinsa Dorrit Cohnin ja Monika Fludernikin teorioita, jotka jakautuvat edustamaan klassista ja jälkiklassista narratologiaa. Cathy Caruthin ja Anne Whiteheadin tutkimusten avulla kohdeteoksia taas tarkastellaan traumafiktiona. Näiden lisäksi tutkielman läpi kulkee mukana temaattinen näkökulma, minkä osalta käytetään Heta Pyrhösen teeman määrittelyä. Aikaisempi Carpelanin tuotannosta tehty tutkimus toimii tekstianalyysin vertailupohjana ja etenkin Anna Hollstenin tutkimus tarjoaa tukea myös temaattiseen analyysiin. Tutkimuksessa vertaillaan edellä mainittuja teorioita ja suhteutetaan toisiinsa niiden avulla saatuja tuloksia. Tavoitteena on yhtäältä avata uudenlaisia näkökulmia aiempaan Carpelan-tutkimukseen ja toisaalta säilyttää yhteys jo olemassa olevan tutkimuksen luomaan pohjaan.
Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että Benjamins bokin ja Bergin aikaa määrittelee voimakkaimmin kertovien henkilöhahmojen kokemus. Tämä tulee esille aikamuotojen, aikatasojen ja tempon vaihteluna, assosiatiivisuutena sekä traumaan liittyvien muistojen korostumisena ja toistumisena. Aikarakenne on epäkronologinen ja edestakainen sekä teosten traumafiktiivisistä piirteistä johtuen fragmentaarinen ja toisteinen. Tästä huolimatta teoksiin syntyy koherenssia ja yhtenäisyyttä temaattisella tasolla toistuvien motiivien ja syklisten taustarakenteiden ansiosta. Tutkielmassa tullaan siihen tulokseen, että kohdeteoksista välittyvän kokemuksen rakentuminen on kerrontahetkeen saakka jatkuva prosessi. Näin ollen myös kokemuksen traumaattisuus muotoutuu jälkikäteisesti ja vähitellen siihen muotoonsa, missä se lukijalle välittyy.
Tutkielman keskeisin tutkimuskysymys on, miten aika rakentuu Bo Carpelanin romaaneissa Benjamins bok ja Berg. Tämän tutkimuskysymyksen alle asettuvat seuraavat aikaan ja traumaan liittyvät kysymykset: millainen aikarakenne kohdeteoksissa on, miten ajan kulku ja henkilöhahmojen kokemus ajasta kerronnallistetaan ja tematisoidaan, miten trauma kohdeteoksissa syntyy, mitä traumafiktion piirteitä niistä löytyy ja miten trauman käsittely vaikuttaa romaanien aikarakenteeseen?
Kaksi tutkimuksen tärkeintä teoriakehystä ovat narratologia ja kirjallisuudentutkimuksen piirissä tehty traumatutkimus. Kerronnanteorian osalta hyödynnetään ja vertaillaan toisiinsa Dorrit Cohnin ja Monika Fludernikin teorioita, jotka jakautuvat edustamaan klassista ja jälkiklassista narratologiaa. Cathy Caruthin ja Anne Whiteheadin tutkimusten avulla kohdeteoksia taas tarkastellaan traumafiktiona. Näiden lisäksi tutkielman läpi kulkee mukana temaattinen näkökulma, minkä osalta käytetään Heta Pyrhösen teeman määrittelyä. Aikaisempi Carpelanin tuotannosta tehty tutkimus toimii tekstianalyysin vertailupohjana ja etenkin Anna Hollstenin tutkimus tarjoaa tukea myös temaattiseen analyysiin. Tutkimuksessa vertaillaan edellä mainittuja teorioita ja suhteutetaan toisiinsa niiden avulla saatuja tuloksia. Tavoitteena on yhtäältä avata uudenlaisia näkökulmia aiempaan Carpelan-tutkimukseen ja toisaalta säilyttää yhteys jo olemassa olevan tutkimuksen luomaan pohjaan.
Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että Benjamins bokin ja Bergin aikaa määrittelee voimakkaimmin kertovien henkilöhahmojen kokemus. Tämä tulee esille aikamuotojen, aikatasojen ja tempon vaihteluna, assosiatiivisuutena sekä traumaan liittyvien muistojen korostumisena ja toistumisena. Aikarakenne on epäkronologinen ja edestakainen sekä teosten traumafiktiivisistä piirteistä johtuen fragmentaarinen ja toisteinen. Tästä huolimatta teoksiin syntyy koherenssia ja yhtenäisyyttä temaattisella tasolla toistuvien motiivien ja syklisten taustarakenteiden ansiosta. Tutkielmassa tullaan siihen tulokseen, että kohdeteoksista välittyvän kokemuksen rakentuminen on kerrontahetkeen saakka jatkuva prosessi. Näin ollen myös kokemuksen traumaattisuus muotoutuu jälkikäteisesti ja vähitellen siihen muotoonsa, missä se lukijalle välittyy.