Mitta ja rytmi Iris Uurron lyriikassa
Uurto, Ulla-Riikka (2014)
2014
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404101326
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404101326
Tiivistelmä
Käsittelen tutkimuksessani Iris Uurron lyriikan mittaa ja rytmiä. Kohdeteoksina ovat Uurron runotuotannon muodostavat kolme kokoelmaa Tulta ja tuhkaa (1930), Sudet (1944) ja Ihana lyhty (1946). Tarkastelen runojen runomittoja ja niiden variointia ja selvitän, miten runomitta toimii runoissa yhdessä muiden rytmisten tekijöiden kanssa ja mitä merkityksiä mitta runoille antaa.
Tutkimukseni taustalla vaikuttavat Roman Jakobsonin näkemykset kielestä ja sen merkkijärjestelmästä ja funktioista. Mitan merkityksen analyysini hyödyntää John Haynesin teoriaa runomittojen funktioista. Tutkimuksen punaisena lankana toimii mitan ja rytmin suhde koko runon tulkintaan. Rytmi tuo runoon jotain, jota sanallinen ilmaisu ei yksinään kykene luomaan. Metrisessä analyysissä merkittävänä lähtökohtanani ovat suomenkielisen kirjallisuuden tutkimuksen saralta Pentti Leinon, Auli Viikarin ja Siru Kainulaisen tutkimukset. Metrinen kuvausmallini noudattaa Leinon ja Viikarin mallia, jossa säännönmukaisuutta kuvataan tarkastelemalla tavun nousu- ja laskuasemaa.
Tutkimukseni osoittaa sen, miten monipuolisesti Uurto varioi runomittoja. Runomitat ja rytmi luovat runolle merkityksiä, jotka vaikuttavat runon tulkintaan. Tutkimukseni laajentaa Uurron kirjailijakuvaa nostaen esille Uurron lyriikan ja sen mittoja moninaisesti varioivan metriikan.
Tutkimukseni taustalla vaikuttavat Roman Jakobsonin näkemykset kielestä ja sen merkkijärjestelmästä ja funktioista. Mitan merkityksen analyysini hyödyntää John Haynesin teoriaa runomittojen funktioista. Tutkimuksen punaisena lankana toimii mitan ja rytmin suhde koko runon tulkintaan. Rytmi tuo runoon jotain, jota sanallinen ilmaisu ei yksinään kykene luomaan. Metrisessä analyysissä merkittävänä lähtökohtanani ovat suomenkielisen kirjallisuuden tutkimuksen saralta Pentti Leinon, Auli Viikarin ja Siru Kainulaisen tutkimukset. Metrinen kuvausmallini noudattaa Leinon ja Viikarin mallia, jossa säännönmukaisuutta kuvataan tarkastelemalla tavun nousu- ja laskuasemaa.
Tutkimukseni osoittaa sen, miten monipuolisesti Uurto varioi runomittoja. Runomitat ja rytmi luovat runolle merkityksiä, jotka vaikuttavat runon tulkintaan. Tutkimukseni laajentaa Uurron kirjailijakuvaa nostaen esille Uurron lyriikan ja sen mittoja moninaisesti varioivan metriikan.