Lopunajan valitut - koheesion rakentuminen kartanolaisuudessa
Sopanen, Matleena (2014)
2014
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404101322
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404101322
Tiivistelmä
Kartanolaisuus on Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisäpuolella vaikuttanut apokalyptinen lahko. Lahko syntyi 1920-luvun puolivälissä Huittisissa, ja se on saanut nimensä perustajansa Alma Kartanon (1885 1953) mukaan. Lahkon toisena johtajana toimi horrossaarnaaja Matilda Tilda Reunanen (1894 1965). Kartanolaisuus sai kannattajia lähinnä Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa. Jäsenten elämää ohjasivat erilaiset säännöt ja rajoitukset, joiden tarkoituksena oli valmistaa heitä tulevaa tuomiopäivää varten. Kartanolaisten edellytettiin muun muassa pidättäytyvän kaikenlaisesta seksuaalisesta toiminnasta.
Tutkimus käsittelee koheesiota, jolla viitataan tässä kaikkiin niihin sekä positiivisten että negatiivisten tekijöiden summaan, jotka vaikuttavat ryhmäsitoutumisen syntymiseen. Tarkoituksenani on selvittää, millaiset tekijät saivat ihmiset liittymään ja myös jäämään kartanolaisyhteisön jäseniksi. Koheesion muodostumisen lisäksi esittelen sen murenemiseen johtaneita syitä. Koheesiota tarkastellaan sosiaalisen identiteetin teorian (social identity theory) ja rationaalisen valinnan teorian (rational choice theory) avulla. Valitun teoriakehyksen tarkoituksena on antaa kartanolaisena elämisestä mahdollisimman monipuolinen kuva. Lahkon jäsenet on nähtävä itsenäisiin päätöksiin kykenevinä tavoitteellisina toimijoina, jotka toimivat kuitenkin lahkon luoman sosiaalisen todellisuuden puitteissa.
Lähdeaineistoni koostuu etupäässä viranomaisaineistosta sekä kirjallisessa ja suullisessa muodossa olevasta muistitiedosta. Kartanolaiset olivat käräjillä neljä kertaa vuosien 1935 ja 1952 välisenä aikana, minkä lisäksi sisäministeriö suoritti lahkosta tutkimuksen 1940 1950-lukujen vaihteessa. Muistitietoaineisto on peräisin Leevi Laitiselta ja Saara Beckmanilta (os. Laitinen), jotka hylkäsivät lahkon vuonna 1949. Kahden muistelmateoksen lisäksi käytössäni on Laitisten perheenjäsenten laatimia kirjeitä sekä haastatteluaineistoa. Kartanolaisuutta koskevaa aiempaa tutkimusta on varsin vähän. Marja-Terttu Tolamon (1939) ja Aarre Huovilan (1962) laatimat työt kuuluvat molemmat teologian oppiaineen piiriin.
Koheesion rakentuminen oli monen tekijän summa. Ryhmäjäsenyyden muodostuminen alkoi jo kääntymisvaiheessa, minkä lisäksi se vahvistui esimerkiksi lahkon oppien vaikutuksesta. Jäsenten ja muun yhteiskunnan välille rakennettiin sosiaalisia ja ideologisia raja-aitoja, jolloin ryhmän sisäinen maailmankuva vahvistui entisestään. Myös yksilökohtaiset tekijät ovat vaikuttaneet koheesion syntymiseen. Maailmanloppua koskevien ennustusten toteutumattomuus, epäreiluksi koettu kohtelu sekä rangaistusten ankaruus olivat keskeisimpiä koheesion heikkenemisen syitä. Korkeaa sitoutumisen tasoa vaativan apokalyptisen ryhmän on myös vaikea pysyä elinvoimaisena vuodesta toiseen, sillä ihmiset ovat valmiita kestämään ryhmän velvoitteet ainoastaan, mikäli jäsenyydelle asetetut odotukset täyttyvät. Lahkon kannattajamäärä on hiipunut hiljalleen aina 1930-luvulta saakka, eikä sillä tiettävästi ole tänä päivänä juurikaan kannattajia.
Tutkimus käsittelee koheesiota, jolla viitataan tässä kaikkiin niihin sekä positiivisten että negatiivisten tekijöiden summaan, jotka vaikuttavat ryhmäsitoutumisen syntymiseen. Tarkoituksenani on selvittää, millaiset tekijät saivat ihmiset liittymään ja myös jäämään kartanolaisyhteisön jäseniksi. Koheesion muodostumisen lisäksi esittelen sen murenemiseen johtaneita syitä. Koheesiota tarkastellaan sosiaalisen identiteetin teorian (social identity theory) ja rationaalisen valinnan teorian (rational choice theory) avulla. Valitun teoriakehyksen tarkoituksena on antaa kartanolaisena elämisestä mahdollisimman monipuolinen kuva. Lahkon jäsenet on nähtävä itsenäisiin päätöksiin kykenevinä tavoitteellisina toimijoina, jotka toimivat kuitenkin lahkon luoman sosiaalisen todellisuuden puitteissa.
Lähdeaineistoni koostuu etupäässä viranomaisaineistosta sekä kirjallisessa ja suullisessa muodossa olevasta muistitiedosta. Kartanolaiset olivat käräjillä neljä kertaa vuosien 1935 ja 1952 välisenä aikana, minkä lisäksi sisäministeriö suoritti lahkosta tutkimuksen 1940 1950-lukujen vaihteessa. Muistitietoaineisto on peräisin Leevi Laitiselta ja Saara Beckmanilta (os. Laitinen), jotka hylkäsivät lahkon vuonna 1949. Kahden muistelmateoksen lisäksi käytössäni on Laitisten perheenjäsenten laatimia kirjeitä sekä haastatteluaineistoa. Kartanolaisuutta koskevaa aiempaa tutkimusta on varsin vähän. Marja-Terttu Tolamon (1939) ja Aarre Huovilan (1962) laatimat työt kuuluvat molemmat teologian oppiaineen piiriin.
Koheesion rakentuminen oli monen tekijän summa. Ryhmäjäsenyyden muodostuminen alkoi jo kääntymisvaiheessa, minkä lisäksi se vahvistui esimerkiksi lahkon oppien vaikutuksesta. Jäsenten ja muun yhteiskunnan välille rakennettiin sosiaalisia ja ideologisia raja-aitoja, jolloin ryhmän sisäinen maailmankuva vahvistui entisestään. Myös yksilökohtaiset tekijät ovat vaikuttaneet koheesion syntymiseen. Maailmanloppua koskevien ennustusten toteutumattomuus, epäreiluksi koettu kohtelu sekä rangaistusten ankaruus olivat keskeisimpiä koheesion heikkenemisen syitä. Korkeaa sitoutumisen tasoa vaativan apokalyptisen ryhmän on myös vaikea pysyä elinvoimaisena vuodesta toiseen, sillä ihmiset ovat valmiita kestämään ryhmän velvoitteet ainoastaan, mikäli jäsenyydelle asetetut odotukset täyttyvät. Lahkon kannattajamäärä on hiipunut hiljalleen aina 1930-luvulta saakka, eikä sillä tiettävästi ole tänä päivänä juurikaan kannattajia.