Die kulturelle Identität italienischer Migranten in Franco Biondis Passavantis Rückkehr, Abschied der zerschellten Jahre und Lisa Mazzi-Spiegelbergs Der Kern und die Schale
FABRITIUS, MARIA (2013)
2013
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-09-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404081307
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404081307
Kuvaus
Valinnaisten opintojen tutkielma
Tiivistelmä
Italialaisten maahanmuuttajien kulttuuri-identiteetti Franco Biondin teoksissa Passavantis Rückkehr ja Abschied der zerschellten Jahre ja Lisa Mazzi-Spiegelbergin teoksessa Der Kern und die Schale
Pro gradu tutkielmani käsittelee italialaisten maahanmuuttajien kulttuuri-identiteettiä Saksassa 1970- ja 1980-luvuilla Franco Biondin teoksissa Passavantis Rückkehr (1982, ei suom.) ja Abschied der zerschellten Jahre (1984, ei suom.) ja Lisa Mazzi-Spiegelbergin teoksessa Der Kern und die Schale (1986, ei suom.). Franco Biondi (synt. 1947) ja Lisa-Mazzi-Spiegelberg (synt. 1945) ovat itse Saksaan muuttaneita italialaisia maahanmuuttajia. Passavantis Rückkehr novellikokoelman tarinoiden päähenkilöt edustavat ensimmäisen sukupolven työperäisiä italialaisia maahanmuuttajia. Abschied der zerschellten Jahre romaanin päähenkilö on toisen sukupolven edustaja nuori 20-vuotias Mamo. Der Kern und die Schale sisältää Lisa Mazzi-Spiegelbergin lisäksi viiden muun italialaissyntyisen naisen lyhyen omaelämäkerrallisen tarinan tai haastattelun.
Pro gradu tutkielmani tarkoitus on selvittää, millainen kulttuuri-identiteettimalli toimi parhaiten Saksassa 1970- ja 1980-luvuilla asuneilla ensimmäisen tai toisen polven italialaisilla maahanmuuttajilla. Perinteiset identiteettimallit perustuvat niin sanottuun essentialistiseen minä-käsitykseen, jonka mukaan ihanne-identiteetti on saavutettavissa ja sen saavuttaessaan ihminen kykenee rakentamaan itselleen eheämmän elämän. Tämä minä-käsitys tukee maahanmuuttajan assimiloitumista eli sulautumista valtaväestöön tai segregoitumista eli eristäytymistä valtaväestöstä.
Nykykäsityksen mukaan essentialistinen minä-käsitys ei ole toimiva vaan anti-essentialistinen minä-käsitys, jonka mukaan identiteetin rakentaminen on loppumaton, koko elämän kestävä prosessi. Tämän näkemyksen mukaan jokaisen maahanmuuttajan on rakennettava itselleen uusi toimiva kulttuuri-identiteetti, joka ottaa uuden ympäristön ja sen valtaväestön kulttuurin huomioon unohtamatta lähtömaan kulttuuria. Tämä malli integroi molemmat kulttuurit ja korostaa ihmisen omaa vastuuta.
Teosten henkilöitä ja henkilöhahmoja analysoidessani kävi selväksi, että prosessimainen integroiva kulttuuri-identiteetti on ainoa toimiva ja vastuuntuntoinen malli. Vain ne henkilöt tai henkilöhahmot, jotka ymmärsivät elämän muuttuvaisuuden, pystyivät yhdistämään saksalaisen ja italialaisen kulttuurin itselleen toimivalla tavalla. Nämä henkilöt ja henkilöhahmot olivat kaikki naisia, ja prosessi oli heille kaikille pitkä: molempien kulttuurien tuntemus ja arvostus vaativat paljon aikaa. Myönteinen asenne molempia kulttuureja ja omaa elämää kohtaan olivat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä kulttuuri-identiteetin rakennusprosessissa. Hyvä nykyinen elämä tai realistinen toivo paremmasta olivat tärkeitä tekijöitä, joita ilman myönteinen asenne molempien kulttuurien tapoja ja arvoja kohtaan ei synny.
Pro gradu tutkielmani käsittelee italialaisten maahanmuuttajien kulttuuri-identiteettiä Saksassa 1970- ja 1980-luvuilla Franco Biondin teoksissa Passavantis Rückkehr (1982, ei suom.) ja Abschied der zerschellten Jahre (1984, ei suom.) ja Lisa Mazzi-Spiegelbergin teoksessa Der Kern und die Schale (1986, ei suom.). Franco Biondi (synt. 1947) ja Lisa-Mazzi-Spiegelberg (synt. 1945) ovat itse Saksaan muuttaneita italialaisia maahanmuuttajia. Passavantis Rückkehr novellikokoelman tarinoiden päähenkilöt edustavat ensimmäisen sukupolven työperäisiä italialaisia maahanmuuttajia. Abschied der zerschellten Jahre romaanin päähenkilö on toisen sukupolven edustaja nuori 20-vuotias Mamo. Der Kern und die Schale sisältää Lisa Mazzi-Spiegelbergin lisäksi viiden muun italialaissyntyisen naisen lyhyen omaelämäkerrallisen tarinan tai haastattelun.
Pro gradu tutkielmani tarkoitus on selvittää, millainen kulttuuri-identiteettimalli toimi parhaiten Saksassa 1970- ja 1980-luvuilla asuneilla ensimmäisen tai toisen polven italialaisilla maahanmuuttajilla. Perinteiset identiteettimallit perustuvat niin sanottuun essentialistiseen minä-käsitykseen, jonka mukaan ihanne-identiteetti on saavutettavissa ja sen saavuttaessaan ihminen kykenee rakentamaan itselleen eheämmän elämän. Tämä minä-käsitys tukee maahanmuuttajan assimiloitumista eli sulautumista valtaväestöön tai segregoitumista eli eristäytymistä valtaväestöstä.
Nykykäsityksen mukaan essentialistinen minä-käsitys ei ole toimiva vaan anti-essentialistinen minä-käsitys, jonka mukaan identiteetin rakentaminen on loppumaton, koko elämän kestävä prosessi. Tämän näkemyksen mukaan jokaisen maahanmuuttajan on rakennettava itselleen uusi toimiva kulttuuri-identiteetti, joka ottaa uuden ympäristön ja sen valtaväestön kulttuurin huomioon unohtamatta lähtömaan kulttuuria. Tämä malli integroi molemmat kulttuurit ja korostaa ihmisen omaa vastuuta.
Teosten henkilöitä ja henkilöhahmoja analysoidessani kävi selväksi, että prosessimainen integroiva kulttuuri-identiteetti on ainoa toimiva ja vastuuntuntoinen malli. Vain ne henkilöt tai henkilöhahmot, jotka ymmärsivät elämän muuttuvaisuuden, pystyivät yhdistämään saksalaisen ja italialaisen kulttuurin itselleen toimivalla tavalla. Nämä henkilöt ja henkilöhahmot olivat kaikki naisia, ja prosessi oli heille kaikille pitkä: molempien kulttuurien tuntemus ja arvostus vaativat paljon aikaa. Myönteinen asenne molempia kulttuureja ja omaa elämää kohtaan olivat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä kulttuuri-identiteetin rakennusprosessissa. Hyvä nykyinen elämä tai realistinen toivo paremmasta olivat tärkeitä tekijöitä, joita ilman myönteinen asenne molempien kulttuurien tapoja ja arvoja kohtaan ei synny.