Yleisöyden jäljillä
Hirvonen, Hanna (2014)
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404011298
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404011298
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani jäljitän yleisöyttä. Taustalla on oivallus, että sitä ei ehkä enää olekaan olemassa. Internetin lukuisat tekemisen mahdollisuudet ovat nimittäin saattaneet nielaista yleisöyden; onhan meistä kaikista tullut sisällöntuottajia, jolloin pelkät seuraajat ovat kadonneet. Haluan kuitenkin pohtia yleisöyttä tarkemmin, ensin teoreettisesti. Kysyn, mistä ja miten yleisönä toimimista voisi vielä löytää.
Työni empiirisessä osassa kohtaan nuoria leiriympäristössä. Rakennan heistä mieleiseni yleisön: luemme uutisia ja keskustelemme niistä. Asetelma herättää kysymyksen: onko yleisöyttä siis olemassa, mutta vain tutkimuksessa? Gradussani seurailen kuitenkin diskursiivisen realismin käsitystä todellisuudesta. Uskon, että todellisuus on olemassa ja siitä voidaan saada tietoa kielen avulla. Todellisuutta koskeva tieto on silti aina tulkintaa.
Varsinainen aineistontuottamismenetelmäni on ryhmäkeskustelu. Puheessaan nuoret hyppäävät herkästi verkkoon. Siellä he esimerkiksi seuraavat kavereidensa Facebook-päivityksiä eli toimivat niiden yleisönä sekä juttelevat tuntemattomien ihmisten kanssa. Käsitykseni yleisöydestä rakentuu hiljalleen uudelleen. Suurin osa nuorten yleisötoiminnasta on edelleen seuraamista, mutta samalla yleisöyteen lomittuu esimerkiksi omien sisältöjen tuottamista. Olennaista työssäni on pohtia konteksteja eli sitä, miten tutkimus itsessään vaikuttaa selvittämäänsä ilmiöön.
Työni empiirisessä osassa kohtaan nuoria leiriympäristössä. Rakennan heistä mieleiseni yleisön: luemme uutisia ja keskustelemme niistä. Asetelma herättää kysymyksen: onko yleisöyttä siis olemassa, mutta vain tutkimuksessa? Gradussani seurailen kuitenkin diskursiivisen realismin käsitystä todellisuudesta. Uskon, että todellisuus on olemassa ja siitä voidaan saada tietoa kielen avulla. Todellisuutta koskeva tieto on silti aina tulkintaa.
Varsinainen aineistontuottamismenetelmäni on ryhmäkeskustelu. Puheessaan nuoret hyppäävät herkästi verkkoon. Siellä he esimerkiksi seuraavat kavereidensa Facebook-päivityksiä eli toimivat niiden yleisönä sekä juttelevat tuntemattomien ihmisten kanssa. Käsitykseni yleisöydestä rakentuu hiljalleen uudelleen. Suurin osa nuorten yleisötoiminnasta on edelleen seuraamista, mutta samalla yleisöyteen lomittuu esimerkiksi omien sisältöjen tuottamista. Olennaista työssäni on pohtia konteksteja eli sitä, miten tutkimus itsessään vaikuttaa selvittämäänsä ilmiöön.