"Tehdään puistosuunitteluu kimpassa, niin siit varmaan ihan hyvä tulee" : Selkämeren kansallispuiston sidosryhmien ja Metsähallituksen yhteistyömahdollisuudet

Abstract

Kansallispuistojen sidosryhmillä on hyvin erilaisia ja välillä myös ristiriitaisia intressejä. Selkämeren kansallispuisto on vuonna 2011 perustettu merellinen kansallispuisto, jolla on paljon erilaisia sidosryhmiä, kuten kuntia, yrittäjiä, järjestöjä, muita organisaatioita ja yksittäisiä kävijöitä. Tarve sidosryhmien intressien huomioimiselle nousi esiin jo kansallispuistoa perustettaessa ja kansallispuistoa halutaan myös jatkossa kehittää sidosryhmien tukemana ja ideoiden kautta. Tutkimus kartoittaa, millaisia sidosryhmiä Selkämeren kansallispuistolla on ja millaisia intressejä sidosryhmäyhteistyöhön Metsähallituksen ja sidosryhmien välillä liittyy. Tehtävänä on myös arvioida, miten toimijoiden intressit kohtaavat ja tarjota ehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi.

Sidosryhmien panostuksia, arvoja ja odotuksia selvitettiin sähköisellä lomakkeella ja henkilökohtaisin teemahaastatteluin. Metsähallituksen sidosryhmiin kohdistamia odotuksia kartoitettiin ryhmähaastattelulla. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja analyysimetodina käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Lähtökohtana aineiston käsittelylle toimi sidosryhmäteoria. Teoriaa käytettiin yhdessä yhteistyö -käsitteen kanssa apuna myös toimenpide-ehdotuksien muotoilemisessa.

Kansallispuiston sidosryhmät ovat valmiita tarjoamaan tietoa ja talkootyötä yhteistyölle. Melko hyvin valmiuksia löytyy myös tutkimusapuun, ajallisiin resursseihin, markkinointiin ja vaikuttamistyöhön. Sidosryhmien panostusvalmiudet kohtaavat melko hyvin Metsähallituksen tarpeiden kanssa, vaikka Metsähallitus kaipaakin sidosryhmiltä myös ideointia ja omatoimisempaa kansallispuiston hoitoa. Vastavuoroisuus ja omien tavoitteiden ja etujen saavuttaminen motivoivat sidosryhmiä osallistumaan yhteistyöhön. Heille on tärkeää pysyä tietoisina alueen asioista ja toisista toimijoista sekä kyetä halutessaan vaikuttamaan asioihin.

Kehittämisen tarvetta nähdään ainakin tiedottamisessa, kuuntelussa ja vuorovaikutuksessa sekä toiminnan koordinoinnissa. Metsähallituksen olisi mahdollista kehittää yhteistyötä melko nopeastikin hyödyntämällä sidosryhmien jo olemassa olevia resursseja ja keskittymällä yhteistyössä aiheisiin, joihin sidosryhmillä on motivaatiota osallistua. Metsähallituksen ja sidosryhmien mielestä suurimpana tulevaisuuden haasteena on resurssien puute. Yhteistyötä tulee tulevaisuudessa tehostaa. Osallistujat tulee rajata oikein perustein ja on keskityttävä sidosryhmien ja Metsähallituksen yhteisiin tavoitteisiin. Sidosryhmien panoksia voidaan pyrkiä myös kasvattamaan esimerkiksi tuomalla vahvemmin esiin saavutettavissa olevia hyötyjä. Kaiken kaikkiaan näkymät yhteistyölle ovat kuitenkin hyvät esimerkiksi suurten intressiristiriitojen puuttuessa.