Tarvitaanko tässä sossua? : sosiaalityön asiantuntijuuden käyttäminen lastenpsykiatristen osastojen työskentelyssä

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen minkälaisiin potilastapauksiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrisilla osastoilla sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuutta käytetään. Lisäksi halusin selvittää minkälaisiin asioihin sosiaalityöntekijät paneutuvat niissä potilastapauksissa, joissa heidän asiantuntijuuttaan on katsottu tarvittavan. Tutkimukseni tarkoitus on auttaa lastenpsykiatrisia työryhmiä hyödyntämään sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta monipuolisesti ja tehokkaasti sekä ennen kaikkea kohdentamaan sosiaalityön asiantuntijuutta sinne, mistä siitä eniten lapselle ja hänen perheelleen on hyötyä. Lisäksi toivon, että tutkimukseni avaa uusia näkökulmia tarkastella lastenpsykiatrian moniammatillisia käytäntöjä.

Tutkielman viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusmetodina olen käyttänyt jäsenkategoria-analyysia. Tutkielman aineistona on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrisia asiakirjoja. Aineistoni on kerätty viideltä HYKS:n lastenpsykiatriselta osastolta ja koskee 43 eri lasta. Asiakirjat on kerätty lapsista, jotka ovat tulleet HYKS:n lastenpsykiatrisille osastoille hoitoon tai tutkimuksiin elo-lokakuun 2010 aikana. Asiakirja-aineisto koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa koostuu lähetteistä, jotka lääkärit ovat laatineet lastenpsykiatriselle osastolle tutkimus- tai hoitojaksolle tulevista lapsista ja toinen osa sosiaalityöntekijöiden kirjauksista, joissa he ovat dokumentoineet oman työnsä sisältöä.

Aineistoni perusteella näyttää siltä, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan institutionaalisena käytäntönä on, että sosiaalityön asiantuntijuutta käytetään lääketieteellisesti vaikeimmin oirelevien lasten hoidossa. Lääkärit tiedostavat kotiolojen vaikutuksen lasten tilanteeseen sekä mahdollisuuteen kuntoutua, mutta kotiolojen tai vanhemmuuden puutteet eivät toimineet indikaattorina sosiaalityön asiantuntemuksen käyttämiselle vaan lapsen vakava oireilu.

Sosiaalityön näkökulmasta tulos näyttää pulmalliselta, koska sosiaalityön ydinosaamista on asiakkaan hyvinvoinnin turvaaminen, suoriutumisedellytysten parantaminen ja elämänhallinnan tukeminen. Tulos lienee selitettävissä lääkärijohtoisen sairaalaympäristön kontekstilla ja sairaalainstituutioissa luoduilla käytännöillä. Lääketieteellinen viitekehys ja oirekeskeisyys määrittelevät psykiatrista hoitoprosessia ja valjastavat moniammatillisen työryhmän sosiaalityöntekijöineen ensisijaisesti vaikeasti lääketieteellisesti oireilevan lapsen avuksi. Olisikin tärkeää pystyä erottelemaan puhtaasti lääketieteelliset tapaukset muista, jotta sosiaalityön resurssi voitaisiin kohdistaa niihin potilastapauksiin, joissa siitä olisi eniten apua.

Niissä potilastapauksissa, joissa sosiaalityöntekijä oli kutsuttu mukaan työskentelyyn oli löydettävissä neljä selkeää työskentelykategoriaa: perheen ja lapsen elämäntilanteen kartoitus, psykososiaalinen työskentely, ohjaus ja neuvonta sekä verkostotyö. Aineistoni perusteella sosiaalityöntekijät näyttivät asiakastapaamisissaan pyrkineen työskentelemään kuntouttavan arjen järjestämiseksi lapselle. Tapaamisten keskiössä oli lapsen arjen ja kotiolojen kartoitus sekä psykososiaalinen työskentely. Erityisesti sosiaalityöntekijöiden psykososiaalinen työskentely tuo lisäarvoa lastenpsykiatrisen tiimin työskentelylle lapsen ja hänen perheensä kuntouttamiseksi.

“Do we need social worker in this case? “ : using social worker’s expertise in the work of children’s psychiatric wards

In this Master’s Thesis I have researched what kind of patient cases the social worker’s expertise is needed in Helsinki University Central Hospital’s children’s psychiatric wards. I also wanted to find out how the social workers perform their work in those cases in which they are participating. The purpose of my study is to help the child psychiatric teams to make use of the social worker’s expertise versatile and efficient and above all to target the social worker’s expertise there, where it benefits the child and her/his family the most. I also hope that my study will open new perspectives to contemplate the multi-disciplinary practises in child psychiatry.

I have approached the data from a social constructionist point of view and I have used membership categorization analysis to analyse the data. The data on my study is con-structing of the documents of the Joint Authority of the Helsinki and Uusimaa Hospital District’s (HUS) the Helsinki University Central Hospital (HUCH). I have collected the data from five children’s psychiatric wards of HUCH and the data consists of 43 children. The data of this study is collected of children who have been treated or examined between the period of August and October 2010. The data has been conducted in two parts. The first part consists of doctor's referrals that the child psychiatrists have written for the children coming to the children’s psychiatric ward. The other part of my data consists of the documentation by the social workers.

As a result of my study I found out that serious psychiatric symptoms of the child indicated the use of social workers expertise in the case. On the other hand, the poor living conditions of the child, exhaustion or substance abuse of the parents did not indicate the participation of the social worker. From the terms of social work the result seems to be problematic, because to secure the well-being of the client and to improve his/her life management skills are the core competence of social work. I believe that the result of my study indicates the fact, that medical point of view and symptom-focused orientation are defining the whole treatment process and leading the result that the children with most serious symptoms get the help of whole multi-disciplinary team. It should be important to separate the pure medical cases from the others in order to focus the social work on those cases in which it benefits the most.

In those cases that social workers were participating I found four categories that define the work; to study the life situation of the child and her/his family, psychosocial work, guidance and counseling and networking. Especially the psychosocial work of the social workers gives the extra value to rehabilitation of the child and her/his family.