Tonavalta puhaltaa ja riikinkukko lentää : tanssitupaliike 40 vuotta Unkarissa

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään unkarilaista tanssitupaliikettä eli kansanmusiikin ja kansantansin revivalismia monesta näkökulmasta, mm. aatehistorian, sosiologian, kulttuuripolitiikan sekä muodin kannalta. Tärkeimpiä selvennettäviä käsitteitä ovat tanssitupa, tanssidialekti, perinnemusiikki ja yksilöllinen soittotyyli.

Ensimmäinen revivalistinen tanssitupa pidettiin Budapestissa toukokuussa 1972. Tanssitupaliike oli merkittävä osa sosialismin ajan nuorison vastakulttuuria, se oli eettisen sisällön omaava vapaa-ajan vieton vaihtoehto. Siitä kehkeytyi kansanperinteen säilyttämisen tärkeä instituutio, joka arvion mukaan saavutti noin 10 prosenttia Unkarin väestöstä. Televisio-ohjelma Röpülj páva – Lennä riikinkukko! synnytti yleistä kiinnostusta kansanmusiikkia kohtaan, ja tuolloin nousivat esiin tanssitupaliikkeen johtohahmot Béla Halmos ja Ferenc Sebö.

Työssä ovat keskeisessä asemassa tanssitupien musiikki ja muusikot sekä tutkijat, sitten vasta tanssi. Aineistoon kuuluvat soivien arkistomateriaalien ja Internet-lähteiden lisäksi johtavien tanssitupamuusikoiden haastattelut. Erillisenä analyysikohteena on suositun Csík-yhtyeen musiikki. Yhtyeen kappaleet ilmentävät hyvin unkarilaisen kansanmusiikin muuntautumiskykyä. Lisäksi työssä vertaillaan tanssitupa-musiikin soitto-oppimateriaalien kehitystä 1970-luvulta nykypäivään. Tutkimuksessa nousee esille painotuksen siirtyminen alueellisesta tanssidialektista persoonalliseen tanssi- ja soittotyyliin.

Lähestymistapa aiheeseen on osallistuva, koska kirjoittaja on itse ollut liikkeessä mukana vuodesta 1979. Tätä tasapainotetaan pyrkimyksellä ulkopuolisen tutkijan rooliin, mitä edesauttaa pitkäaikainen asuminen poissa Unkarista.