Vanhempien raportoiman yöaikaisen heräilyn yhteys emotionaaliseen havaitsemiseen 8 kuukauden iässä
KOJOLA, KATJA (2014)
KOJOLA, KATJA
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403271274
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403271274
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin vanhempien raportoiman yöaikaisen heräilyn ja emotionaalisen havaitsemisen välistä yhteyttä kahdeksan kuukauden ikäisillä vauvoilla. Vanhempien raportoima vauvan yöaikainen heräily on yhteydessä itsensä tyynnyttämiseksi kutsutun taidon oppimiseen. Itsensä tyynnyttäminen edellyttää kykyä säädellä omaa virittyneisyyttä. Oman virittyneisyyden säätely on itsesäätelyä, joka edellyttää eksekutiivisia toimintoja. Ainakin eksekutiivisten toimintojen alustavien mekanismien on havaittu olevan kehittyneitä jo seitsemän kuukauden ikäisillä.
Emotionaalista havaitsemista tutkittiin mittaamalla, kuinka todennäköisesti ja nopeasti vauvojen tarkkaavuus irtoaa pelokkaista, iloisista ja neutraaleista kasvoista, sekä kasvoista, joissa silmät ovat suljetut. Vauvat tunnistavat ensimmäisen vuoden loppupuolella tunteita ihmiskasvoilta. Vauvojen tarkkaavuuden on havaittu irtoavan seitsemän kuukauden iästä lähtien todennäköisemmin ja nopeammin iloisista kuin pelokkaista kasvoista. Ristiriitaisia tuloksia on saatu siitä, missä ikävaiheessa vauvojen on mahdollista alkaa säädellä edellä kuvatun kaltaista taipumusta . Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voisiko itsensä tyynnyttämisen oppiminen olla yhteydessä siihen, millä tavalla kahdeksan kuukauden ikäinen vauva reagoi pelokkaisiin kasvoihin. Tutkimukseen osallistui 34 vauvaa, joista vanhempiensa arvion mukaan kerran tai vähemmän heräileviä vauvoja tutkimuksessa oli 18 ja kolme kertaa tai useammin heräileviä 16. Tutkimus oli osa Lapsen uni ja terveys -tutkimushanketta.
Tässä tutkimuksessa ei havaittu vanhempien raportoimalla heräilyllä olevan yhteyttä siihen, miten vauvojen tarkkaavuus irtoaa eri kasvonilmeistä. Näyttää siis siltä, että yön aikana vanhempansa herättävät vauvat säätelevät tarkkaavuuttaan erilaisten kasvonilmeiden ja neutraalien ärsykkeiden välillä samalla tavoin kuin vanhempansa korkeintaan kerran yössä herättävät vauvat. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen irrott avan tarkkaavuuttaan eri tavalla pelokkaista kuin iloisista tai neutraaleista kasvoista. On mahdollista, että pelokkaiden kasvojen taipumus kahlita tarkkaavuutta ei ole selvästi havaittavissa enää kahdeksan kuukauden iässä. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että vauvat irrottavat tarkkaavuutensa nopeammin kasvoista, joissa silmät ovat suljetut, kuin pelokkaista tai iloisista kasvoista. Tämä tulos kuvastaa silmien erityistä merkitystä kasvojen havaitsemisessa.
Emotionaalista havaitsemista tutkittiin mittaamalla, kuinka todennäköisesti ja nopeasti vauvojen tarkkaavuus irtoaa pelokkaista, iloisista ja neutraaleista kasvoista, sekä kasvoista, joissa silmät ovat suljetut. Vauvat tunnistavat ensimmäisen vuoden loppupuolella tunteita ihmiskasvoilta. Vauvojen tarkkaavuuden on havaittu irtoavan seitsemän kuukauden iästä lähtien todennäköisemmin ja nopeammin iloisista kuin pelokkaista kasvoista. Ristiriitaisia tuloksia on saatu siitä, missä ikävaiheessa vauvojen on mahdollista alkaa säädellä edellä kuvatun kaltaista taipumusta . Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voisiko itsensä tyynnyttämisen oppiminen olla yhteydessä siihen, millä tavalla kahdeksan kuukauden ikäinen vauva reagoi pelokkaisiin kasvoihin. Tutkimukseen osallistui 34 vauvaa, joista vanhempiensa arvion mukaan kerran tai vähemmän heräileviä vauvoja tutkimuksessa oli 18 ja kolme kertaa tai useammin heräileviä 16. Tutkimus oli osa Lapsen uni ja terveys -tutkimushanketta.
Tässä tutkimuksessa ei havaittu vanhempien raportoimalla heräilyllä olevan yhteyttä siihen, miten vauvojen tarkkaavuus irtoaa eri kasvonilmeistä. Näyttää siis siltä, että yön aikana vanhempansa herättävät vauvat säätelevät tarkkaavuuttaan erilaisten kasvonilmeiden ja neutraalien ärsykkeiden välillä samalla tavoin kuin vanhempansa korkeintaan kerran yössä herättävät vauvat. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen irrott avan tarkkaavuuttaan eri tavalla pelokkaista kuin iloisista tai neutraaleista kasvoista. On mahdollista, että pelokkaiden kasvojen taipumus kahlita tarkkaavuutta ei ole selvästi havaittavissa enää kahdeksan kuukauden iässä. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että vauvat irrottavat tarkkaavuutensa nopeammin kasvoista, joissa silmät ovat suljetut, kuin pelokkaista tai iloisista kasvoista. Tämä tulos kuvastaa silmien erityistä merkitystä kasvojen havaitsemisessa.