“Kokonaisuutena ei ollut paha harjoitus” – eTampere-kehittämisohjelma verkostojen rakentajana

Abstract

HM Timo Poutiainen tarkastelee väitöskirjassaan vuosina 2001-2005 toteutettua eTampere-kehittämisohjelmaa ja erityisesti ohjelman määrätietoisia pyrkimyksiä edistää paikallisten yritysten, korkeakoulujen ja julkisen hallinnon välistä uudenlaista, tieteenala- ja organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä ja verkostoitumista. Laajemmin tutkimuksessa on kyse siitä, kuinka ohjelmaperusteisen aluekehittämisen avulla pyrittiin luomaan Tampereelle jatkuvan ja kehittämisorientoituneen, omista lähtökohdista tapahtuvan ja omiin vahvuuksiin tukeutuvan organisoitumisen ja uudistumisen mahdollistavia toimintamalleja.

Tutkimuksessa todetaan, että eTamperetta toteutettaessa toimijakentän moniarvoisuus ja heterogeenisuus teki organisaatio- ja tieteenalarajat ylittävästä yhteistyöstä ja sen edellytysten luomisesta odotettua haastavampaa, eikä tavoiteltu business-university-government -yhteistyö toteutunut toivotussa laajuudessa. Syynä tähän olivat osapuolten eriävät intressit sekä erot toimintakulttuureissa ja kehitysnäkemyksissä, joiden roolia ohjelmakonteksti ja eTampereen tavoitteenasettelu osaltaan vain korostivat, erityisesti sosiaalisen pääoman ja sosiaalisiin suhteisiin vaikuttavien tekijöiden näkökulmasta tarkasteltuna. Toisaalta eTampere onnistui kuitenkin myös lähentämään osapuolia ja toimintakulttuureita ja löytämään yhteisiä nimittäjiä näiden välille. Tässä auttoi erityisesti kunnianhimoinen ja vahva visio Tampereesta tietoyhteiskunnan kärkikaupunkina, joka toimi keskustelunavaajana ja loi omalta osaltaan edellytyksiä tietoisuuden, ymmärryksen ja asenteiden muuttamiselle.

Tutkimuksessa esitetään, että eTampereen kaltaisia kehittämisohjelmia tulee tarkastella paitsi tekemisen ja yhteistyöprosessien, myös vuorovaikutuksen ja kollektiivisen oppimisen foorumina, sekä osana paikallista kehittämisen jatkumoa. eTamperetta ja sitä seuranneita kehittämisohjelmia, Luovaa Tamperetta ja Avointa Tamperetta yhdistävät nimenomaan laajaan ja monipuoliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen liittyvät tavoitteet. Ohjelmaketjulla sekä ohjelmien säännöllisellä arvioinnilla on pyritty luomaan kehittämisjatkumo sekä jatkuva oppimisprosessi, jossa vaihtuvien pääteemojen, esimerkiksi tietoyhteiskuntakehitykseen ja luoviin aloihin panostamisen rinnalla ja alaisuudessa satsataan kilpailukyvyn aineettomiin elementteihin ja niiden kehittämiseen. Näin pyritään luomaan yksittäisten, selkeiden tulevaisuudenvisioiden sijaan sellaista kapasiteettia ja sellaisia kompetensseja, jotka antavat valmiuksia epävarmuuden hallintaan sekä toimintaympäristön muutoksiin sopeutumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi eri toimijoille yhteiset arvot, intressit ja toimintatavat, joiden varaan voidaan rakentaa verkostoja ja yhteenliittymiä sekä myös konkreettisempaa yhteistyötä ja kehittämistä. Tutkimus muistuttaakin, että tästä näkökulmasta tarkasteltuna tekeminen ja siihen kytkeytyvät vuorovaikutusprosessit ja niiden yhteydessä oppiminen voivat olla jopa tärkeämpiä kuin ohjelman mitattavissa olevat tulokset.

“Not such a bad exercise” – eTampere development programme as a network builder

eTampere development programme was implemented between 2001–2005 and its general objective was to make Tampere a global leader in the research, development and application of products and services related to the information society. The programme sought to achieve the goal most importantly by means of new, cross-disciplinary and cross-organizational cooperation. In practice the programme set out to organize events for its interest groups and to search actively common denominators upon which to build up networks. In this doctoral thesis I examine the formation and functioning of the eTampere development programme, the role of social capital in the process, and the programme’s aims to create and strengthen social capital and its preconditions. In more broad terms the issue at stake is how such programmes, that are crucial elements in today’s regional development, aim to create patterns of action that enable continuous and development-oriented practices and policies based on local premises.

This research is a case study based on empirical data that consists of theme in-terviews of the programme key persons and a large collection of eTampere docu-ments. I depict the planning and implementation phases of the programme from the vantage point of actor-network theory, in the form of two translation processes. I examine eTampere throughout its life cycle with main focus on the network formation and subsequent analysis of the stages of translation from the viewpoint of social capital and its three dimensions – structural, cognitive, and relational. My main points of interest are actors and their know-how, interests and roles, actor recruiting, communication and cooperation.

Translation is a process, whereby an actor aspires to readdress the interests of potential allies to parallel the interests of the actor-network, as well as to establish its own authoritative position to speak on behalf of its allies. Within eTampere programme the crucial factor was how the relations fostering a sense of community between the actors were formed: how did the primary actor problematize the situation at hand, how it defined the actors and their identities and interests needed in completing the translation, and how it attracted their interest and convinced them to accept the roles it had defined.

The most important intermediaries in connecting and binding actors together, and in defining their relationships, were texts (i.e. literary inscriptions), and human beings with their social skills. The significance of an ambitious eTampere-vision and the programme’s goals, and the dedication of the programme’s key persons were highlighted in three key situations: 1) in ‘selling’ the programme idea and in recruiting new members, 2) in maintaining and increasing a sense of membership and belonging during the programme, and 3) in creating group identity and (re)writing the regional identity.

Unlike the formation of the programme’s planning group, and the planning stage as a whole, the recruiting and engagement of new actors did not succeed too well during the programme implementation. Consequently, the much aspired broad-based business-university-government cooperation was left incomplete. The government and university actors were eager to come along, but the business par-ticipation was weaker than expected. The most critical stages in this regard were participation and engagement. In analytical terms, reasons for the varying success of translations can be traced to problematization, whereby the actors’ identities and interests are defined. Here the key factors are related particularly to the cognitive dimension of social capital and its components: common culture, shared language and vision and their role in creating, activating and maintaining social capital. The development of social capital is significantly affected by factors that shape the evo-lution of social relationships: time, interaction, interdependence and closure – con-ditions included as targets of my analytical toolbox.

Cognitive social capital and factors shaping the evolution of social relationships are crucial in projects and programmes like the eTampere. Their temporary nature, heterogeneity of actors, and strive for cross-scholar and cross-organizational col-laboration with new partners are real challenges for the emergence and development of social capital. If actors or new potential allies do not share common interaction history, or if they lack time or concrete need and motivation to create such history, it’s difficult to build strong basis for cognitive and relational social capital and thus establish tangible cooperation. In eTampere programme key actors shared the same development view, which helped in this regard, but difficulties still emerged when the programme strove to expand across organizational and disciplinary boundaries.

In this thesis I argue that the eTampere programme should be examined not only as a forum of collaboration, but also as a forum for interaction and collective learning, and as a part of the development continuum of the city of Tampere. eTampere and its follower development programmes, Creative Tampere and Open Tampere share some common goals: they aim for extensive collaboration and net-working. This chain of programmes and regular programme evaluations strives at creating a continuous development and learning process. The main themes of this process may change from information society development to issues such as crea-tive businesses, and alongside this, investments in developing immaterial elements of competitiveness are continuously being made. Unlike the planning and imple-mentation of singular future visions, this capacity and competence creating ap-proach, based on continuity, helps in managing instability and adapting to changes. As a result common and shared values, interests, and ways of doing things may emerge as the basis upon which to build more concrete cooperation and measures of development. From this viewpoint the processes of interaction and collective learning can be more significant than the programme results themselves. The most important achievements of eTampere programme can be seen in the input that the programme gave to this continuum – an input that I have sought to examine and illuminate in this thesis.