Selviytymistarinoita ja moderni pyhimyskertomus : maskuliinisuuden representaatiot kolmessa suomalaisessa naistenlehdessä

Abstract

Tutkimus tarkastelee kolmen suomalaisen naistenlehden, Eevan, Annan ja Olivian, miesrepresentaatioita. Työssä pohditaan myös lehden konseptin ja lukijaoletusten vaikutusta lehden mieskuvaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista mieskuvaa suomalaisissa naistenlehdissä tuotetaan, miten lehtien konseptit vaikuttavat representaatioihin ja miten miehiä käsittelevät lehtijutut heijastelevat ajankohtaisia keskustelunaiheita esimerkiksi tasa-arvosta.

Menetelmänä on diskurssianalyysi, ja tutkielman loppupuolella esitellään neljä aineistosta hahmottuvaa diskurssia. Niitä ovat herkän mutta miehekkään miehen diskurssi, miehen perheenpäänä käsittävä diskurssi, omalaatuisen kulkurin diskurssi sekä poikamaisen uran ja perheen sovittajan diskurssi.

Diskurssien hahmottelun lisäksi tutkielmassa hahmotellaan yhteisiä piirteitä, joita kolmen naistenlehden miehiä käsittelevissä jutuissa on. Yhteisten piirteiden lisäksi lehdissä on myös eroja. Tutkielmassa tarkastellaan myös maskuliinisuuteen ja miehen elämään liittyviä osa-alueita, joista naistenlehdet tuntuvat kirjoittavan mielellään. Työssä pohditaan esimerkiksi sitä, miten naistenlehdet kirjoittavat isyydestä, tasa-arvosta ja miehen suhteesta naiseen.

Tutkielman tavoite on pohtia lehtitekstien lisäksi niiden taustalla olevien tuotannollisten prosessien vaikutusta haastateltavien valintaan ja tekstuaalisiin keinoihin. Lehtien konseptit asettavat raamit näkökulmille, joita miesten haastatteluissa erottuu. Iäkkäämmille naisille suunnattu Eeva representoi miehiä eri tavoin kuin nuorten kaupunkilaisnaisten Olivia.

Naistenlehtien mieskuvaa ei ole Suomessa tutkittu laajasti, vaikka miesten haastattelut kuuluvat kiinteästi naistenlehtien sisältöön. Tässä tutkielmassa käy ilmi, että aineistona käytettyjen lehtien haastatteluihin päätyy kapeahkon julkisuusalueen miehiä: enimmäkseen taiteilijoita, muusikkoja ja sivistyneistöä. Naistenlehtien haastattelut eivät välttämättä avaa miehille samanlaisia mahdollisuuksia kannanottoihin, keskustelunavauksiin tai esimerkiksi politiikan tekemiseen kuin naisten haastattelut. Miesten haastatteluissa ei oteta voimakkaasti kantaa esimerkiksi asevelvollisuuden problematiikkaan tai huoltajuuskysymyksiin, jotka ovat kuumia puheenaiheita yhteiskunnallisessa tasa-arvokeskustelussa.

Syitä voi vain arvailla, mutta on mahdollista, että miesten tasa-arvosta keskustelemista pidetään hieman vaarallisena aiheena naistenlehteen, koska lehden voi olla hankala valita näkökulmaansa. Toinen selitys on, että aihetta ei pidetä riittävän kiinnostavana aiheena naistenlehtigenressä.