Humanitaarisen avun päätöksentekoprosessi ja siihen osallistuminen
RAHUNEN, EVELIINA (2014)
RAHUNEN, EVELIINA
2014
Sosiaalitieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403191241
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403191241
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään humanitaarisen avun päätöksenteon prosessia Syyrian kriisiä koskien. Aineisto kerättiin Suomen toiseksi suurimmasta humanitaarista apua antavasta järjestöstä, Kirkon Ulkomaanavusta. Erityisenä tutkimuskohteena on päätösprosessin kulku, eli mitkä tekijät lopputulokseen vaikuttavat ja ketkä siihen osallistuvat. Nämä ovat mielenkiintoisia humanitaarisen avun päätöksenteon tutkimusaiheita siksi, että sen konteksti on hyvin monimutkainen. Tämä aiheuttaa sen, että päätöksentekijöiden voi olla vaikea määritellä preferenssejä päätöksen parhaasta lopputuloksesta ja toimintatavoista.
Aineisto kerättiin keväällä 2013 ja se sisältää kolmenlaista laadullista aineistoa: haastatteluja, sähköpostikirjeenvaihtoa ja havainnointia. Analysointi tehtiin Atlas.ti-ohjelmaa apua käyttäen koodaamalla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin erityisesti päätöksenteon roskakori-mallia. Malli on käytännöllinen lähtökohta monimutkaisessa ympäristössä tapahtuvalle päätöksenteon tutkimukselle, mutta se sisältää joitakin puutteita. Siksi yksi tutkimuksen tehtävistä on tarkastella myös mallin toimivuutta ja esittää tulosten pohjalta kehitysehdotuksia.
Tutkimuksen tulokset on jaoteltu neljään eri avustuspäätökseen, jotka koskevat Syyrian kriisiä. Tarkastelluissa neljässä päätöksessä oli monia samankaltaisia piirteitä. Toistuva piirre oli erityisesti se, että avustusjärjestöjen verkostolla ACT:illä oli suuri rooli päätöksentekoprosessin käynnistymiseen Ulkomaanavun sisällä. Lisäksi yhteistä kaikille päätöksille oli samojen ihmisten osallistuminen päätöksentekoon koko tutkimuskohteena olevan reilun vuoden aikana. Osallistumista voisi kuvailla siis erikoistuneeksi, sillä vain tietyt henkilöt osallistuivat siihen. Toisaalta se oli samalla vaihtelevaa, sillä päätöksistä keskusteltiin vaihtelevilla kokoonpanoilla eri tilanteissa ja viestintäkanavia hyväksikäyttäen, jolloin lopullisen päätöksen hahmottaminen ei aina ollut ongelmatonta. Lisäksi näyttäisi siltä, että päätöksissä käytettävät päätöksentekotyylit vaihtelevat tilanteen mukaan, joka johtuu todennäköisesti kontekstin monimutkaisuudesta.
Osallistumisen monipaikkaisuudesta johtuen humanitaarisen avun päätöksenteko oli tunnistettavissa monikerroksiseksi prosessiksi. Näin tarkasteltuna ero yksittäisten päätösten välillä ei ole selkeä. Roskakori-malli kaipaisikin uudistamista erityisesti tästä näkökulmasta. Toisaalta mallin toimivin ajatus tämän tutkimuksen valossa on ratkaisuvaihtoehtojen varastoiminen "roskakoriin" odottamaan niille sopivia ongelmia. Ratkaisujen varasto, josta poimitaan jo esitettyjä ehdotuksia uusissa päätöksentekotilanteissa, pystyykin sitomaan eri päätökset toisiinsa jatkuvaksi prosessiksi.
Aineisto kerättiin keväällä 2013 ja se sisältää kolmenlaista laadullista aineistoa: haastatteluja, sähköpostikirjeenvaihtoa ja havainnointia. Analysointi tehtiin Atlas.ti-ohjelmaa apua käyttäen koodaamalla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin erityisesti päätöksenteon roskakori-mallia. Malli on käytännöllinen lähtökohta monimutkaisessa ympäristössä tapahtuvalle päätöksenteon tutkimukselle, mutta se sisältää joitakin puutteita. Siksi yksi tutkimuksen tehtävistä on tarkastella myös mallin toimivuutta ja esittää tulosten pohjalta kehitysehdotuksia.
Tutkimuksen tulokset on jaoteltu neljään eri avustuspäätökseen, jotka koskevat Syyrian kriisiä. Tarkastelluissa neljässä päätöksessä oli monia samankaltaisia piirteitä. Toistuva piirre oli erityisesti se, että avustusjärjestöjen verkostolla ACT:illä oli suuri rooli päätöksentekoprosessin käynnistymiseen Ulkomaanavun sisällä. Lisäksi yhteistä kaikille päätöksille oli samojen ihmisten osallistuminen päätöksentekoon koko tutkimuskohteena olevan reilun vuoden aikana. Osallistumista voisi kuvailla siis erikoistuneeksi, sillä vain tietyt henkilöt osallistuivat siihen. Toisaalta se oli samalla vaihtelevaa, sillä päätöksistä keskusteltiin vaihtelevilla kokoonpanoilla eri tilanteissa ja viestintäkanavia hyväksikäyttäen, jolloin lopullisen päätöksen hahmottaminen ei aina ollut ongelmatonta. Lisäksi näyttäisi siltä, että päätöksissä käytettävät päätöksentekotyylit vaihtelevat tilanteen mukaan, joka johtuu todennäköisesti kontekstin monimutkaisuudesta.
Osallistumisen monipaikkaisuudesta johtuen humanitaarisen avun päätöksenteko oli tunnistettavissa monikerroksiseksi prosessiksi. Näin tarkasteltuna ero yksittäisten päätösten välillä ei ole selkeä. Roskakori-malli kaipaisikin uudistamista erityisesti tästä näkökulmasta. Toisaalta mallin toimivin ajatus tämän tutkimuksen valossa on ratkaisuvaihtoehtojen varastoiminen "roskakoriin" odottamaan niille sopivia ongelmia. Ratkaisujen varasto, josta poimitaan jo esitettyjä ehdotuksia uusissa päätöksentekotilanteissa, pystyykin sitomaan eri päätökset toisiinsa jatkuvaksi prosessiksi.