Runotytöstä intohimon papittareksi : kirjailija Aila Meriluodon julkisuuskuva naistenlehdissä vuosina 1960-2010
BROMAN, NIINA (2014)
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403191238
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403191238
Tiivistelmä
Tutkielman kohteena on runoilija, kirjailija, suomentaja Aila Meriluodon (s. 1924) julkisuuskuva kotimaisissa naistenlehdissä vuosina 1960-2010. Työssä luodaan katsaus siihen, minkälaisin diskursiivisin keinoin Meriluodon julkisuuskuvaa luotiin kyseisten vuosikymmenten varrella.
Tutkielmassa peilataan Aila Meriluodon julkisuuskuvaa suhteessa nykyhetken tuotteistettuun julkkiskirjailijaan feministisen mediatutkimuksen ja Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden näkökulmasta. Tutkimus on lähtökohtaisesti poikkitieteellinen - siinä yhdistyvät niin journalismintutkimuksen kuin kirjallisuuden- ja sukupuolentutkimuksenkin teoriat.
Aineistona toimivat yhteensä 19 eri henkilöjuttua kolmesta kotimaisesta naistenlehdestä: Anna-, Eeva- ja Kotiliesi-lehdistä vuosilta 1960-2010. Tutkielmassa luodaan koko aineistoon katsaus, jonka perusteella tarkan diskurssianalyysin kohteeksi valitaan henkilöjutuista kahdeksan (Anna-lehdestä 3 kpl, Eeva-lehdestä 3 kpl ja Kotiliesi-lehdestä 2 kpl).
Tutkielman metodina toimii Norman Faircloughin ajatuksiin perustuva kriittinen diskurssianalyysi. Fairclough liittää diskurssit tiiviisti valtaan ja sitä kautta median välittämään ideologiaan. Hänen mukaansa (media)tekstit perustuvat aina valinnoille ja tiedolle siitä, että tekstin valinnat olisivat voineet olla myös toisia. Tutkielmassa hahmotetaan näitä valintoja Aila Meriluotoa käsittelevissä naistenlehtiteksteissä Faircloughin teoksessaan Miten media puhuu? (1997) tarjoamien analyysivälineiden avulla.
Tutkielma tarjoaa tiiviisti rajatun näkökulman suomalaisen kirjailijan aiemmin vasta vähän tutkittuun julkisuuskuvaan. Tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että naistenlehdet luovat Aila Meriluodosta yleisesti ottaen kuvaa ensisijaisesti naisena ja vasta sitten kirjailijana. Kirjailijan julkisuuskuva kutistuu yksinkertaistetuksi ja stereotyyppiseksi etupäässä diskursiivisten fraasien, mutta myös vahvan henkilöllistämisen kautta. Meriluodon julkisuuskuvaa määrittelee myös erityinen tunnustuksellisuus.
Perinteisen naiskuvan rinnalla Meriluotoa käsittelevissä naistenlehtien henkilöjutuissa näkyy myös joitakin säröjä - avauksia keskusteluun perinteisistä sukupuolirooleista. Tämä vahvistaa osaltaan useiden tutkijoiden aiemmat havainnot kotimaisissa naistenlehdissä 1960- ja 1970-lukujen taitteessa vahvistuneesta feministisestä tietoisuudesta.
Tutkielmassa peilataan Aila Meriluodon julkisuuskuvaa suhteessa nykyhetken tuotteistettuun julkkiskirjailijaan feministisen mediatutkimuksen ja Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden näkökulmasta. Tutkimus on lähtökohtaisesti poikkitieteellinen - siinä yhdistyvät niin journalismintutkimuksen kuin kirjallisuuden- ja sukupuolentutkimuksenkin teoriat.
Aineistona toimivat yhteensä 19 eri henkilöjuttua kolmesta kotimaisesta naistenlehdestä: Anna-, Eeva- ja Kotiliesi-lehdistä vuosilta 1960-2010. Tutkielmassa luodaan koko aineistoon katsaus, jonka perusteella tarkan diskurssianalyysin kohteeksi valitaan henkilöjutuista kahdeksan (Anna-lehdestä 3 kpl, Eeva-lehdestä 3 kpl ja Kotiliesi-lehdestä 2 kpl).
Tutkielman metodina toimii Norman Faircloughin ajatuksiin perustuva kriittinen diskurssianalyysi. Fairclough liittää diskurssit tiiviisti valtaan ja sitä kautta median välittämään ideologiaan. Hänen mukaansa (media)tekstit perustuvat aina valinnoille ja tiedolle siitä, että tekstin valinnat olisivat voineet olla myös toisia. Tutkielmassa hahmotetaan näitä valintoja Aila Meriluotoa käsittelevissä naistenlehtiteksteissä Faircloughin teoksessaan Miten media puhuu? (1997) tarjoamien analyysivälineiden avulla.
Tutkielma tarjoaa tiiviisti rajatun näkökulman suomalaisen kirjailijan aiemmin vasta vähän tutkittuun julkisuuskuvaan. Tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että naistenlehdet luovat Aila Meriluodosta yleisesti ottaen kuvaa ensisijaisesti naisena ja vasta sitten kirjailijana. Kirjailijan julkisuuskuva kutistuu yksinkertaistetuksi ja stereotyyppiseksi etupäässä diskursiivisten fraasien, mutta myös vahvan henkilöllistämisen kautta. Meriluodon julkisuuskuvaa määrittelee myös erityinen tunnustuksellisuus.
Perinteisen naiskuvan rinnalla Meriluotoa käsittelevissä naistenlehtien henkilöjutuissa näkyy myös joitakin säröjä - avauksia keskusteluun perinteisistä sukupuolirooleista. Tämä vahvistaa osaltaan useiden tutkijoiden aiemmat havainnot kotimaisissa naistenlehdissä 1960- ja 1970-lukujen taitteessa vahvistuneesta feministisestä tietoisuudesta.