Läpikulkumatkalla : kävelyhaastattelu ja opiskelijoiden kävelyreittikokemusten muodostuminen Tullin alueella
KILPELÄINEN, EERO (2014)
2014
Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Environmental and Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403121222
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403121222
Tiivistelmä
Tutkin tässä työssä mistä kokemuksellisista tekijöistä ja elementeistä opiskelijoiden kävelyreittikokemukset muodostuvat yleisesti kävelyllä yliopiston ja rautatieaseman välillä Tampereella. Rautatieaseman itäpuolella sijaitseva Tullin alue on tärkeä kehittämiskohde vuonna 2014 valmistuvassa Tampereen keskustan strategisessa osayleiskaavassa.
Tutkimukseeni osallistui kymmenen opiskelijaa. Tutkin kävelyreittikokemuksia kävelyhaastattelun menetelmällä, ja yhdistän fenomenologista lähestymistapaa kaupunkisuunnittelun teoriaan. Testaan ja kehitän samalla tätä laadullista menetelmää kaupunkisuunnittelun tueksi. Haastattelut analysoin sisällönanalyysillä.
Yliopiston ja rautatieaseman väliä kävellään kahta pääasiallista reittiä, Kalevantien reittiä, joka kulkee Kalevantien ja Rautatienkadun kautta, sekä Tullintorin reittiä, joka kulkee Tullin alueen läpi Tullintorin kauppakeskuksen kautta. Molempien reittien käyttöä perusteltiin tehokkuudella, mutta tehokkuuden kokemus ei muodostu reitin todellisesta pituudesta tai nopeudesta vaan ennemmin suunnan ja rutiinin kokemuksesta.
Tehokkuuden kokemuksen lisäksi reittikokemus Tullin alueella muodostuu kokemuksellisista ympäristön elementeistä, joita ovat muu liikenne eli muut kävelijät, autot ja pyöräilijät, suoja eli suoja sääilmiöiltä ja suojaisan katutilan kokeminen, maamerkit eli kävelijän toiminnalle ulkoiset visuaaliset kohteet ja noodit eli kävelijöiden toiminnalliset risteyskohdat. Nämä elementit koettiin pääasiallisesti positiivisina tekijöinä reiteillä lukuun ottamatta autoja ja pyöriä.
Positiivisten kokemuksellisten elementtien puuttuminen kokonaan tai osittain sekä alueen autovaltaisuus ja keskeneräisyys taas luovat kävelijän epätilaa, joka koetaan epämiellyttävänä, tai se häivytetään kokemusympäristöstä. Epätilan läpi saatetaan kävellä, mikäli reitti koetaan siten tehokkaampana.
Sekavana välitilana keskustan ja yliopiston välissä pidetyllä Tullin alueella on potentiaalia muuttua hyväksi läpikulkupaikaksi, koska siellä on paljon positiiviseksi koettua suojaa, eli rajattua katutilaa, katoksia ja sisätilaa, joita rutinoituneet kävelijät ovat oppineet käyttämään luovasti. Radan estevaikutuksen vähentämiseksi kokoava reitti rau-tatieasemalta yliopistolle ja Tampere-talolle sisätiloja hyödyntäen olisi tarpeen.
Tutkimukseeni osallistui kymmenen opiskelijaa. Tutkin kävelyreittikokemuksia kävelyhaastattelun menetelmällä, ja yhdistän fenomenologista lähestymistapaa kaupunkisuunnittelun teoriaan. Testaan ja kehitän samalla tätä laadullista menetelmää kaupunkisuunnittelun tueksi. Haastattelut analysoin sisällönanalyysillä.
Yliopiston ja rautatieaseman väliä kävellään kahta pääasiallista reittiä, Kalevantien reittiä, joka kulkee Kalevantien ja Rautatienkadun kautta, sekä Tullintorin reittiä, joka kulkee Tullin alueen läpi Tullintorin kauppakeskuksen kautta. Molempien reittien käyttöä perusteltiin tehokkuudella, mutta tehokkuuden kokemus ei muodostu reitin todellisesta pituudesta tai nopeudesta vaan ennemmin suunnan ja rutiinin kokemuksesta.
Tehokkuuden kokemuksen lisäksi reittikokemus Tullin alueella muodostuu kokemuksellisista ympäristön elementeistä, joita ovat muu liikenne eli muut kävelijät, autot ja pyöräilijät, suoja eli suoja sääilmiöiltä ja suojaisan katutilan kokeminen, maamerkit eli kävelijän toiminnalle ulkoiset visuaaliset kohteet ja noodit eli kävelijöiden toiminnalliset risteyskohdat. Nämä elementit koettiin pääasiallisesti positiivisina tekijöinä reiteillä lukuun ottamatta autoja ja pyöriä.
Positiivisten kokemuksellisten elementtien puuttuminen kokonaan tai osittain sekä alueen autovaltaisuus ja keskeneräisyys taas luovat kävelijän epätilaa, joka koetaan epämiellyttävänä, tai se häivytetään kokemusympäristöstä. Epätilan läpi saatetaan kävellä, mikäli reitti koetaan siten tehokkaampana.
Sekavana välitilana keskustan ja yliopiston välissä pidetyllä Tullin alueella on potentiaalia muuttua hyväksi läpikulkupaikaksi, koska siellä on paljon positiiviseksi koettua suojaa, eli rajattua katutilaa, katoksia ja sisätilaa, joita rutinoituneet kävelijät ovat oppineet käyttämään luovasti. Radan estevaikutuksen vähentämiseksi kokoava reitti rau-tatieasemalta yliopistolle ja Tampere-talolle sisätiloja hyödyntäen olisi tarpeen.