Narratiivisuus musiikkikasvatuksessa. Tapaustutkimus musiikkileikkikoulupedagogiikasta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli valottaa narratiivisuuden (kertomuksellisuuden) ilmenemistä musiikkikasvatuksessa. Tutkimus selvitti, miten ja millaisia narratiiveja käytettiin musiikkileikkikoulupedagogiikassa ja miten lapset positioituvat (asemoituvat) tässä narratiivisessa kontekstissa.

Tutkimuskysymyksinä olivat: 1. Miten narratiivisuus ilmenee musiikkileikkikoulun pedagogisessa toiminnassa? 2. Miten lapset positioidaan ja he positioituvat narratiivisen musiikkikasvatuksen kontekstissa? Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa tutkimuksen kohteena ollutta ilmiötä tarkasteltiin yhdessä musiikkileikkikouluryhmässa toteutuneen pedagogiikan valossa. Tutkimuksen pääaineiston muodostivat videoidut opetustilanteet ja opettajan haastattelut.

Tutkimuksen viitekehyksen muodostivat narratiivisen ajattelun, narratiivien ja narratiivisen pedagogiikan näkökulmat (Abbott 2008; Bruner 1986, 1996; Goodson & Gill 2011; Polkinghorne 1995; Ropo 2008, 2009a, 2009b). Näihin liittyen tarkastelussa olivat myös positiot (van Langenhove & Harré 1999; Nijnatten 2010). Toisen tulokulman muodosti musiikkikasvatus. Sitä tarkasteltiin pedagogiikan (Louhivuori 2003), filosofian (Heimonen & Westerlund 2008), taidekokemusten ja työtapojen näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin musiikin ja musiikkikasvatuksen merkitystä ja esiteltiin musiikkileikkikoulu, tutkimuksen konteksti.

Aineiston analyysimenetelmänä oli pääosin teoriasidonnainen analyysi. Tutkimus aloitettiin aineistolähtöisenä ja tutkimuksen aikana annettiin sille ja aiemmalle teorialle tilaa vuoropuheluun. Tapaukseni aineistossa narratiivisuus näyttää ensinnäkin olevan tietoista ja tavoitteellista toimintaa, jossa käytetään narratiiveja suuntaamaan lasten huomiota yleisempään kasvatukselliseen ja opetukselliseen sisältöainekseen sekä kontekstin huomioiden musiikilliseen oppimiseen. Tämän tapaustutkimuksen valossa narratiivinen musiikkikasvatus näyttää sisältävän elementtejä, joihin ovat viitanneet myös Goodson ja Gill (2011, 123–125).

Narratiiveihin näyttää sisältyvän tehtäviä, jotka voidaan jaotella Ropon (2009a, 9–10) mukaisesti kolmeen ryhmään: opetettavina oleviin asioihin suhteessa omiin kokemuksiin ja elämänhistoriaan, identiteettiin ja yhteisöön liittyviin tehtäviin. Tämän aineiston narratiivit liittyivät ympäristöön, luontoon ja vuoden kiertokulkuun juhlineen. Toiseksi narratiivien tehtävä liittyy identiteetteihin. Yksilö muodostaa käsitystä itsestään diskursiivisen positioinnin avulla (Pöysä 2009, 318). Tutkimusaineiston narratiiveissa esiintyi runsaasti positioita, jotka liittyivät taitavaan ja tietävään muskarilaiseen. Kolmanneksi narratiivit tarjosivat näkökulmia muskariyhteisöön liittymisestä ja sen jäseneksi tulemisesta.

Kolmas tutkimustulos esittelee narratiiveja ja niiden sisältämiä positioita tarkemmin. Opettajan narratiivien keskiössä näyttävät olevan ratkaisun saava pulma sekä tunteet ja niiden nimeäminen. Positioiden piirteissä korostuu taitavan, kyvykkään lapsen positio (ks. Kampmann 2004). Narratiivit ja positiot ovat jaoteltavissa useisiin ryhmiin. Narratiivien laajuus vaihtelee pienestä lauseesta koko tunnin sitovaan narratiiviin ja joka tunnin narratiivijatkumoon. Narratiiveja esiintyy kaikissa musiikkikasvatuksen työtavoissa. Aihepiireinä olivat ympäristö, luonto ja vuodenkulku juhlineen, ja niissä korostui tunne. Narratiivityypit jaoteltiin seuraavasti: avuntuoja-, matka-, toteamis-, tunteiden kaari -, yhdessä tehty ja lapsen ohjaama narratiivi. Positiot liittyivät laulamiseen, soittamiseen, kuunteluun, musiikkiliikuntaan sekä esiintymis- ja käyttäymistaitoihin. Positiotyypit jaoteltiin seuraavasti: 1. taitava ja tietävä lapsi, 2. keinojen keksijä, 3. taitava musisoija ja 4. olet niin tärkeä -positio.

Viimeisenä tutkimustuloksena tapaukseni pedagogiikka näyttäytyy kokonaisvaltaisena ja eheyttävänä. Tämän aineiston perusteella opettaja pyrkii ei vain auditiiviseen ja visuaaliseen vaan myös mielellis-keholliseen herkistämiseen (ks. Hyvönen 2006, 54). Pedagogiikassa painottuu vahvasti eheytys sekä horisontaalisena että vertikaalisena.

Narratiivisen pedagogiikan voidaan tämän aineiston perusteella todeta soveltuvan erittäin hyvin varhaisiän musiikkikasvatukseen mutta sen lisäksi paljon muuhunkin. Lisätutkimustarvetta on aihepiirin vähäisen tutkimuksen vuoksi runsaasti. Narratiivien tarkempi tutkimus, lasten omien narratiivien tutkimus ja narratiivien sisältämien positioiden yhteys lasten toimijuuteen jäävät odottamaan lisäselvityksiä.

The objective of this study is to examine how narrativity manifests itself in music education. The study sets out to find how and what types of narratives are used in musical playschool pedagogics and how children are positioned in this narrative context.

The research questions are the following: 1. How is narrativity expressed in the pedagogical activities of musical playschools? 2. How are children positioned and how do they position themselves in the context of narrative music education? This is a case study in which the phenomenon studied was examined in light of the educational methods used in one musical playschool group. The main data consisted of videotaped teaching situations and interviews with the teacher.

The framework of this study is in narrative thinking, narratives and narrative education (Abbott 2008, Bruner 1986, 1996; Goodson & Gill 2011; Polkinghorne 1995; Ropo 2008, 2009a, 2009b). I also examine the related concept of position (van Langenhove & Harré 1999; Nijnatten 2010). The other main framework in music education, which is approached through pedagogics (Louhivuori 2003), philosophy (Heimonen & Westerlund 2008), art experiences and working practices. Moreover, I examine the significance of music and music education and introduce the research context, namely the playschool in which the study was conducted.

The data were mainly evaluated using theory-based analysis. The study started off as data-driven, but during the research process, data and theory were given room to interact. In this case study, narrative first seems to be a conscious and target-oriented activity that uses narratives to direct children´s attention to educational content and, context allowing, to musical learning as well. This case study suggests that narrative music education contains the same elements that Goodson and Gill introduced (2011, 123–125).

Narratives seem to include tasks that Ropo (2009a) divides into three groups: tasks related to identity, community, and topics being taught in relation to one´s experiences and life course. The narratives in the data had to do with the environment, nature and the seasons of the year and their holidays. Secondly, the narratives were also related to identities. According to Pöysä (2009), individuals form their ideas of themselves through positioning: the narratives present in the data included many positions that had to do with the child being a talented and knowledgeable playschool. Thirdly, narratives offered viewpoints on how children could join the musical playschool community and become members.

This last finding exhibits narratives and their positions in more detail. At the heart of the teacher´s narratives lie the problem to be solved, emotions, and the identification of emotions. The characteristics of position highlight the position of a talented and knowledgeable child (see Kampmann 2004). Narratives and positions can be divided into different groups. The extent of the narrative varies form on short sentence to a narrative permeating the whole class or a continuum of narrative across classes. Narratives are present in all music education methods. Topics include the environment, nature, and seasons of the year and their holidays: these topics highlight emotions. Narrative types were classified as follows: narratives that dealt with 1) helping, 2) travelling, 3) stating something and 4) emotions. Narratives were also divided into narratives that were directed by the child. Positions had to do with singing, playing, listening, performing, behaving well, and music and movement. Positions were classified as 1) talented and knowledgeable child, 2) finder of means, 3) skilled musician and 4) you are important. The fourth and last finding shows that pedagogics is seen as comprehensive and harmonizing. According to the data, the teacher aims not only to activate the children´s auditory and visual systems, but also their bodies and minds (see Hyvönen 2006). Pedagogics thus focuses heavily on unity and harmony, both horizontally and vertically.

Based on my data, narrative pedagogics is very well suited to early music education and many others areas. Because of limited research in the field, more work is called for in many areas. A closer analysis of narratives, an analysis of children´s narratives, and an analysis of the positions included in narratives and their relation to children´s agency all merit further research.