Rakennusjärjestys kunnallisen itsehallinnon välineenä
KÄENNIEMI, ANITTA (2014)
2014
Hallintotieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201157
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201157
Tiivistelmä
Kunnalla tulee maankäyttö- ja rakennuslain mukaan olla oman alueensa rakentamista ohjaava rakennusjärjestys. Rakennusjärjestys on kunnallisista määräyskokoelmista ainoa pakollinen ja sen historia ulottuu aina 1800-luvun alkupuolelle saakka. Vaikka kyse on kunnan mahdollisuudesta asettaa omia paikallisia määräyksiä, on Suomen Kuntaliitto vuonna 2005 tutkimuksessaan todennut määräysten olevan hyvin toistensa kaltaisia ja pääosin teknisluonteisia.
Tutkimus on pääpainoltaan lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkimuksessa kartoitetaan niitä oikeudellisia mahdollisuuksia, joita kunnalla on itsehallintovaltansa puitteissa suhteessa rakennusjärjestyksen määräysten sisältöön ja laajuuteen. Aiempaa tutkimusta ei rakennusjär-jestyksestä juurikaan ole. Maankäytön suunnittelua on tutkittu kaavoituksen lähtökohdista eri muodoissaan, mutta maankäytön ohjauksen välineenä rakennusjärjestys on mahdolli-suuksineen jäänyt huomiotta.
Perustuslaki sai sisällökseen säännöksiä oikeudesta ympäristöön, koska ympäristön säilymisen katsottiin olevan edellytyksenä muiden perusoikeuksien toteutumiselle. Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena oli perusoikeussäädösten ohjaamana lisätä kuntalaisen vaikuttamismahdollisuuksia oman ympäristönsä kehittämisessä. Samalla laki vahvisti kunnan itsehallinnollista oikeutta oman yhdyskuntarakenteensa kehittämiseen.
Maankäyttö- ja rakennuslain 14 § yhdessä rakennusjärjestyksen hyväksymismenettelyä koskevan säädöksen kanssa antaa tutkimuksen mukaan kunnalle laajan mahdollisuuden itsehallinnollisen päätösvallan käyttämiseen. Rakennusjärjestyksellä voikin kehittyessään olla merkittävä asema kunnan rakentamisen ja maankäytön ohjauksen kokonaisuudessa. Määräysten kehittyminen edellyttää kuitenkin asiantuntijuuden kehittymistä sekä kunnan poliittista tahtoa ja yhteisiä tavoitteita.
Rakennusjärjestys voi nykyisen sääntelyn turvin olla perinteistä kaavoitusta joustavampi ohjausväline ja toimia suunnittelun esiasteena. Rakennusjärjestyksen ja kaavoituksen keskinäisen koherenssin saavuttamista edesauttaa niiden valmistelu saman viranomaisen toimesta silloin, kun kunnassa on oma kaavoittamisen asiantuntija. Rakennusjärjestys voi kehittyä rakentamisen ohjaamisen lisäksi maankäytön ohjaamisen välineeksi.
Tutkimus on pääpainoltaan lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkimuksessa kartoitetaan niitä oikeudellisia mahdollisuuksia, joita kunnalla on itsehallintovaltansa puitteissa suhteessa rakennusjärjestyksen määräysten sisältöön ja laajuuteen. Aiempaa tutkimusta ei rakennusjär-jestyksestä juurikaan ole. Maankäytön suunnittelua on tutkittu kaavoituksen lähtökohdista eri muodoissaan, mutta maankäytön ohjauksen välineenä rakennusjärjestys on mahdolli-suuksineen jäänyt huomiotta.
Perustuslaki sai sisällökseen säännöksiä oikeudesta ympäristöön, koska ympäristön säilymisen katsottiin olevan edellytyksenä muiden perusoikeuksien toteutumiselle. Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena oli perusoikeussäädösten ohjaamana lisätä kuntalaisen vaikuttamismahdollisuuksia oman ympäristönsä kehittämisessä. Samalla laki vahvisti kunnan itsehallinnollista oikeutta oman yhdyskuntarakenteensa kehittämiseen.
Maankäyttö- ja rakennuslain 14 § yhdessä rakennusjärjestyksen hyväksymismenettelyä koskevan säädöksen kanssa antaa tutkimuksen mukaan kunnalle laajan mahdollisuuden itsehallinnollisen päätösvallan käyttämiseen. Rakennusjärjestyksellä voikin kehittyessään olla merkittävä asema kunnan rakentamisen ja maankäytön ohjauksen kokonaisuudessa. Määräysten kehittyminen edellyttää kuitenkin asiantuntijuuden kehittymistä sekä kunnan poliittista tahtoa ja yhteisiä tavoitteita.
Rakennusjärjestys voi nykyisen sääntelyn turvin olla perinteistä kaavoitusta joustavampi ohjausväline ja toimia suunnittelun esiasteena. Rakennusjärjestyksen ja kaavoituksen keskinäisen koherenssin saavuttamista edesauttaa niiden valmistelu saman viranomaisen toimesta silloin, kun kunnassa on oma kaavoittamisen asiantuntija. Rakennusjärjestys voi kehittyä rakentamisen ohjaamisen lisäksi maankäytön ohjaamisen välineeksi.