Arviointikontruktion toteutumat katsoa joksikin ja pitää jonakin sanomalehtikontekstissa
HOLSTER, MARJO (2014)
2014
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201153
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden suomen kielen verbirakenteen, katsoa joksikin ja pitää jonakin, esiintymistä sanomalehtikontekstissa. Tutkimuksen aineisto on poimittu sähköisestä korpuksesta, joka sisältää Helsingin Sanomien vuosikerrat 2000 ja 2001. Kummankin rakenteen esiintymiä on aineiston analyysissa mukana 450 kappaletta.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää katsoa joksikin ja pitää jonakin -rakenteiden käyttöfunktiota ja merkitystä kirjoitetussa kielessä. Teoreettinen tausta muodostuu kehyssemantiikasta ja konstruktiokieliopista sekä evaluaatioon ja referointiin liittyvästä käsitteistöstä. Tutkimuksessa esitetään, että rakenteet toteuttavat suomen kielen arviointikonstruktiota, jossa verbi luonnehtii essiivi- tai translatiivisijaisen täydennyksellä objektin tarkoitetta. Kehyssemantiikan mukaisesti rakenteiden käyttö aktivoi kuulijassa semanttisen kehyksen, jonka elementtejä ovat arvioija, arvioinnin kohde ja arvioinnin kohteen luonnehdinta. Rakenteiden käyttötapoja ja merkitystä analysoidaan näiden elementtien avulla.
Arvioijien tarkastelu on paljastanut rakenteiden välisten käyttöyhteyksien suurimmat eroavaisuudet. Rakenteella katsoa joksikin referoidaan lehtikielessä erittäin paljon viranomaisia ja niiden edustajia, joiden toimintaa ohjaa jokin normi tai selkeä tavoite. Tämän vuoksi rakenteen merkitys hahmottuu melko formaalissävytteiseksi. Rakenteen pitää jonakin merkitys on avoimempi, sillä sitä käytetään monipuolisemmin erilaisten arvioijien sanomisia selostettaessa. Rakenteella pitää jonakin referoidaan eniten ryhmiä, jotka ovat rajoiltaan epämääräisiä ja löyhemmin yhteen liittyviä.
Molemmilla rakenteilla arvioidaan eniten ajallis-paikallisia entiteettejä, joita ovat erilaiset prosessit ja tapahtumat. Konkreettisia ja abstrakteja arvioinnin kohteita on selvästi vähemmän. Arvioinnin kohteita luonnehditaan rakenteiden yhteydessä adjektiivi- ja substantiivilausekkeilla. Tässä tutkimuksessa käytetyn jaottelun mukaan eniten käytetään subjektiivisia adjektiiveja. Myös objektiivisia ja modaalisia adjektiiveja esiintyy luonnehdinnoissa jonkin verran.
Tutkimuksessa osoitetaan, että molemmilla tutkituilla rakenteilla referoidaan pääasiassa muiden kannanottoja ja suhtautumista asiaintiloihin eikä niillä ilmaista juurikaan eksplisiittisesti puhujan omia mielipiteitä.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää katsoa joksikin ja pitää jonakin -rakenteiden käyttöfunktiota ja merkitystä kirjoitetussa kielessä. Teoreettinen tausta muodostuu kehyssemantiikasta ja konstruktiokieliopista sekä evaluaatioon ja referointiin liittyvästä käsitteistöstä. Tutkimuksessa esitetään, että rakenteet toteuttavat suomen kielen arviointikonstruktiota, jossa verbi luonnehtii essiivi- tai translatiivisijaisen täydennyksellä objektin tarkoitetta. Kehyssemantiikan mukaisesti rakenteiden käyttö aktivoi kuulijassa semanttisen kehyksen, jonka elementtejä ovat arvioija, arvioinnin kohde ja arvioinnin kohteen luonnehdinta. Rakenteiden käyttötapoja ja merkitystä analysoidaan näiden elementtien avulla.
Arvioijien tarkastelu on paljastanut rakenteiden välisten käyttöyhteyksien suurimmat eroavaisuudet. Rakenteella katsoa joksikin referoidaan lehtikielessä erittäin paljon viranomaisia ja niiden edustajia, joiden toimintaa ohjaa jokin normi tai selkeä tavoite. Tämän vuoksi rakenteen merkitys hahmottuu melko formaalissävytteiseksi. Rakenteen pitää jonakin merkitys on avoimempi, sillä sitä käytetään monipuolisemmin erilaisten arvioijien sanomisia selostettaessa. Rakenteella pitää jonakin referoidaan eniten ryhmiä, jotka ovat rajoiltaan epämääräisiä ja löyhemmin yhteen liittyviä.
Molemmilla rakenteilla arvioidaan eniten ajallis-paikallisia entiteettejä, joita ovat erilaiset prosessit ja tapahtumat. Konkreettisia ja abstrakteja arvioinnin kohteita on selvästi vähemmän. Arvioinnin kohteita luonnehditaan rakenteiden yhteydessä adjektiivi- ja substantiivilausekkeilla. Tässä tutkimuksessa käytetyn jaottelun mukaan eniten käytetään subjektiivisia adjektiiveja. Myös objektiivisia ja modaalisia adjektiiveja esiintyy luonnehdinnoissa jonkin verran.
Tutkimuksessa osoitetaan, että molemmilla tutkituilla rakenteilla referoidaan pääasiassa muiden kannanottoja ja suhtautumista asiaintiloihin eikä niillä ilmaista juurikaan eksplisiittisesti puhujan omia mielipiteitä.