Lonkan tekonivelpotilaiden lasten syntyvyys : väestöpohjainen tutkimus Suomesta
LEINO, MIKKO (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEINO, MIKKO
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201150
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201150
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lonkan tekonivelleikkauksen vaikutusta lisääntymiseen hedelmällisessä iässä olevilla potilailla. Nykykäsityksen mukaan lonkan tekonivel ei vaikuta raskauteen ja synnytykseen, eikä myöskään raskaus ja synnytys vaikuta lonkan tekonivelen pysyvyyteen. Tämän tiedon pohjalta tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, onko lapsien syntyvyys yhtä suuri lonkan tekonivelleikkauksen läpikäyneillä potilailla kuin vakioidulla verrokkiväestöllä, jolla ei ole lonkkatekoniveliä.
Tutkimus on valtakunnallinen, ja siihen sisällytettiin kaikki Suomessa vuosina 1985-2006 lonkan tekonivelleikkauksen läpikäyneet potilaat, jotka olivat leikkaushetkellä hedelmällisessä iässä (miehet 15–49-vuotiaita, naiset 15–45-vuotiaita). Tutkimusväestö koostui 5863 potilaasta, ja heille valittiin jokaiselle kolme verrokkia.
Tutkimuksessa analysoitiin lasten syntyvyys tutkimus- ja verrokkiväestöissä, ja käytettiin Coxin regressionanalyysiä selvittämään todennäköisyys lapsen saantiin kummassakin väestössä.
Seuranta-ajan keskiarvo oli miehille 11,2 vuotta ja naisille 14,1 vuotta, ja seuranta-aikana ensimmäisiä tekonivelleikkauksen jälkeisiä lapsia syntyi lonkan tekonivelpotilaille yhteensä 435 kappaletta ja verrokeille ilman tekoniveltä 2213 kappaletta.
Tärkeimpänä havaintona totesimme, että lonkan tekonivelpotilaat saavat vähemmän lapsia kuin verrokit ilman lonkan tekoniveltä. Vaikka otimme sekoittavina tekijöinä huomioon iän seurannan alussa, aiempien lasten lukumäärän, siviilisäädyn, sekä diabetes- ja nivelreumadiagnoosit, lonkan tekonivelpotilaiden todennäköisyys saada lapsia lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen oli merkittävästi pienempi kuin verrokkiväestön, jolle ei lonkan tekoniveltä ole asetettu.
Tutkimus on valtakunnallinen, ja siihen sisällytettiin kaikki Suomessa vuosina 1985-2006 lonkan tekonivelleikkauksen läpikäyneet potilaat, jotka olivat leikkaushetkellä hedelmällisessä iässä (miehet 15–49-vuotiaita, naiset 15–45-vuotiaita). Tutkimusväestö koostui 5863 potilaasta, ja heille valittiin jokaiselle kolme verrokkia.
Tutkimuksessa analysoitiin lasten syntyvyys tutkimus- ja verrokkiväestöissä, ja käytettiin Coxin regressionanalyysiä selvittämään todennäköisyys lapsen saantiin kummassakin väestössä.
Seuranta-ajan keskiarvo oli miehille 11,2 vuotta ja naisille 14,1 vuotta, ja seuranta-aikana ensimmäisiä tekonivelleikkauksen jälkeisiä lapsia syntyi lonkan tekonivelpotilaille yhteensä 435 kappaletta ja verrokeille ilman tekoniveltä 2213 kappaletta.
Tärkeimpänä havaintona totesimme, että lonkan tekonivelpotilaat saavat vähemmän lapsia kuin verrokit ilman lonkan tekoniveltä. Vaikka otimme sekoittavina tekijöinä huomioon iän seurannan alussa, aiempien lasten lukumäärän, siviilisäädyn, sekä diabetes- ja nivelreumadiagnoosit, lonkan tekonivelpotilaiden todennäköisyys saada lapsia lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen oli merkittävästi pienempi kuin verrokkiväestön, jolle ei lonkan tekoniveltä ole asetettu.