Lapsen uni ja unettomuus kolmessa 2000-luvun kotimaisessa kuvakirjassa
HYYTIÄINEN, PAULIINA (2014)
2014
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201148
Tiivistelmä
TamPubissa tutkielman rajattu versio (kuvaliite poistettu). Täydellinen versio luettavissa Tampereen yliopiston Linna-kirjastossa.
The PDF is a limited version of the Master's thesis. The complete text is available in printed version in University of Tampere Linna library.
Tutkielmassa tarkastellaan kuvakirjoissa esiintyvien lasten unen ja unettomuuden kerronnallisia kuvauksia. Kohdeteosten, Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Sov nu, Vesta-Linnéa! (2003), Mervi Lindmanin Urhea pikku Memmuli (2005), Liisa Kallion Elsa lentää (2008), unensaannin kuvausten analyysi perustuu verbaalisen ja visuaalisen kerronnan yhteneväisyyksiin sekä niiden eroihin. Metodina on käytössä tekstianalyysi, jossa painottuvat kuvakirjatutkimuksen käsitteet ja käytännöt. Fiktiivisten lasten unta lähestytään fantasiakirjallisuuden tutkimuksessa hyödynnetyn termin fantastinen kautta, joka toimii välineenä unikuvausten surrealistisen ja mielikuvituksellisen luonteen tarkastelussa. Unimaailmojen käsittelyssä mahdollisten maailmojen teoria nousee keskeiseksi, samoin myös unisymboliikka sekä unen ja todellisuuden suhde.
Kohdeteosten unettomuuden kuvauksia analysoidaan tutkimuksessa erityisesti lapsen tuntemien pelko- ja ahdistustilojen kautta, jotka voimistuvat öiseen aikaan eli nukkumaanmenon lähestyessä. Lapsen tuntema pelko voi saada virikkeensä myös häntä ympäröivästä tilasta, etenkin makuuhuoneesta, joka toimii kuvakirjoissa keskeisenä lapsen unija unettomuuskuvausten tapahtumapaikkana.
Vaikka uni ja unettomuus esiintyvät aiheena sekä lastenkirjallisuudessa että kuvakirjoissa toistuvasti, ei aihe ole saanut tarpeeksi huomiota kirjallisuudentutkimuksessa. Aihetta voidaan kuitenkin pitää keskeisenä ja tarkastelunarvoisena. Tutkimuskohteen haastavuus ilmenee ennen kaikkea problematiikan kautta, joka ympäröi kuvakirjan määrittelemistä, kaksoisyleisöä ja kykyä kuvata uskottavasti fiktiivisen lapsen mieltä.
The PDF is a limited version of the Master's thesis. The complete text is available in printed version in University of Tampere Linna library.
Tutkielmassa tarkastellaan kuvakirjoissa esiintyvien lasten unen ja unettomuuden kerronnallisia kuvauksia. Kohdeteosten, Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Sov nu, Vesta-Linnéa! (2003), Mervi Lindmanin Urhea pikku Memmuli (2005), Liisa Kallion Elsa lentää (2008), unensaannin kuvausten analyysi perustuu verbaalisen ja visuaalisen kerronnan yhteneväisyyksiin sekä niiden eroihin. Metodina on käytössä tekstianalyysi, jossa painottuvat kuvakirjatutkimuksen käsitteet ja käytännöt. Fiktiivisten lasten unta lähestytään fantasiakirjallisuuden tutkimuksessa hyödynnetyn termin fantastinen kautta, joka toimii välineenä unikuvausten surrealistisen ja mielikuvituksellisen luonteen tarkastelussa. Unimaailmojen käsittelyssä mahdollisten maailmojen teoria nousee keskeiseksi, samoin myös unisymboliikka sekä unen ja todellisuuden suhde.
Kohdeteosten unettomuuden kuvauksia analysoidaan tutkimuksessa erityisesti lapsen tuntemien pelko- ja ahdistustilojen kautta, jotka voimistuvat öiseen aikaan eli nukkumaanmenon lähestyessä. Lapsen tuntema pelko voi saada virikkeensä myös häntä ympäröivästä tilasta, etenkin makuuhuoneesta, joka toimii kuvakirjoissa keskeisenä lapsen unija unettomuuskuvausten tapahtumapaikkana.
Vaikka uni ja unettomuus esiintyvät aiheena sekä lastenkirjallisuudessa että kuvakirjoissa toistuvasti, ei aihe ole saanut tarpeeksi huomiota kirjallisuudentutkimuksessa. Aihetta voidaan kuitenkin pitää keskeisenä ja tarkastelunarvoisena. Tutkimuskohteen haastavuus ilmenee ennen kaikkea problematiikan kautta, joka ympäröi kuvakirjan määrittelemistä, kaksoisyleisöä ja kykyä kuvata uskottavasti fiktiivisen lapsen mieltä.