Ihmiskauppa, mitä se on? Yliopisto-opiskelijoiden ja yliopistosta valmistuneiden mielikuvia ihmiskaupasta
HÄMÄLÄINEN, TERHI (2013)
2013
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-09-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402181140
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402181140
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee korkeakouluopiskelijoiden tai korkeakoulussa opiskelleiden mielikuvia ihmiskaupasta yleisesti sekä erityisesti sen alalajeista eli työperäisestä ihmiskaupasta, seksikaupasta ja elinkaupasta. Mielikuvien tutkiminen on tärkeää, sillä mikäli tietoa ihmiskaupasta ei ole, ei ihmiskauppaa pystytä torjumaan. Monet yliopistosta valmistuvat voivat potentiaalisesti olla työssään tekemisissä ihmiskaupan kanssa.
Olen kerännyt aineistoni kirjallisesti lähettämällä Tampereen yliopiston eri sähköpostilistoille pyynnön vastata tutkimukseeni. Aineiston analysoin sisällönanalyysin ja sosiaalisten representaatioiden teorian avulla. Tutkimuskysy-mykseni koskivat vastaajien mielikuvia ihmiskaupasta ja sen alalajeista sekä sitä, kuinka näitä mielikuvia voidaan tulkita sosiaalisten representaatioiden teorian kautta.
Tutkimukseni perusteella ihmiskauppa ei ole vielä vakiintunut yleisesti ymmärretty käsite. Vastaajien käsitys ihmiskaupasta vaihteli ja he ilmaisivat tietonsa olevan epävarmaa. Tieto oli pääosin peräisin mediasta: lehdistä, kirjoista, tv:stä. Ihmiskauppa yleisesti nähtiin ihmisten ostamisena, myymisenä ja hyväksikäyttönä, jonka voi rinnastaa jopa orjuuteen. Ihmiskaupan nähtiin olevan maailmanlaajuista ja sitä tapahtuvan myös Suomessa, mutta ei suomalaisille. Yleisesti ottaen uhreja ajateltiin vietävän köyhistä maista rikkaampiin maihin. Uhrit nähtiin useimmiten maahanmuuttajina tai erityisesti naisina ja lapsina, huono-osaisina, köyhinä ja usein viattomina tai naiiveina. Uhriutumiseen johtivat köyhyys, kouluttamattomuus tai muuten yhteiskunnallisesti heikko asema, huijaaminen tai uhrin paremman elämän etsintä. Työperäisen ihmiskaupan esiintymäsektoreihin laskettiin mm. kerjäläiset, tehdastyöläiset, ravintolatyöläiset ja kotiapulaiset. Ensimmäinen mielikuva ihmiskaupasta oli usein seksikauppa, joka osittain sekoittui vapaaehtoiseen prostituutioon. Elinkaupasta vastaajilla ei ollut tietoa. Myös lasten laiton adoptiokauppa mainittiin useissa vastauksissa mahdollisena ihmiskaupan lajina. Ihmiskauppaan liitettiin myös monia tunteisiin ja moraaliin liittyviä ilmaisuja: se tuntui olevan ahdistava ja moraalin vastainen aihe. Vastaajien oli välillä vaikeaa liittää käsitteitä tai mielikuvia ihmiskauppaan. Vaikuttaa siltä, että ihmiskauppa käsitteenä on vielä mielessämme varsin abstraktilla tasolla tai joillekin jopa tabu.
Ihmiskauppa tutkimusalueena on vielä kohtalaisen uusi, ja käsite kaipaisi yhtenäisempää kansainvälistä määritelmää jo viranomaistyön vuoksi –ei siis ole ihme, ettei termi ole selkeä Tutkimuksen vastaajillekaan. Ihmiskaupan torjumiseksi siitä pitäisi puhua enemmän, jotta osaisimme tunnistaa ja auttaa ihmiskaupan uhreja.
Olen kerännyt aineistoni kirjallisesti lähettämällä Tampereen yliopiston eri sähköpostilistoille pyynnön vastata tutkimukseeni. Aineiston analysoin sisällönanalyysin ja sosiaalisten representaatioiden teorian avulla. Tutkimuskysy-mykseni koskivat vastaajien mielikuvia ihmiskaupasta ja sen alalajeista sekä sitä, kuinka näitä mielikuvia voidaan tulkita sosiaalisten representaatioiden teorian kautta.
Tutkimukseni perusteella ihmiskauppa ei ole vielä vakiintunut yleisesti ymmärretty käsite. Vastaajien käsitys ihmiskaupasta vaihteli ja he ilmaisivat tietonsa olevan epävarmaa. Tieto oli pääosin peräisin mediasta: lehdistä, kirjoista, tv:stä. Ihmiskauppa yleisesti nähtiin ihmisten ostamisena, myymisenä ja hyväksikäyttönä, jonka voi rinnastaa jopa orjuuteen. Ihmiskaupan nähtiin olevan maailmanlaajuista ja sitä tapahtuvan myös Suomessa, mutta ei suomalaisille. Yleisesti ottaen uhreja ajateltiin vietävän köyhistä maista rikkaampiin maihin. Uhrit nähtiin useimmiten maahanmuuttajina tai erityisesti naisina ja lapsina, huono-osaisina, köyhinä ja usein viattomina tai naiiveina. Uhriutumiseen johtivat köyhyys, kouluttamattomuus tai muuten yhteiskunnallisesti heikko asema, huijaaminen tai uhrin paremman elämän etsintä. Työperäisen ihmiskaupan esiintymäsektoreihin laskettiin mm. kerjäläiset, tehdastyöläiset, ravintolatyöläiset ja kotiapulaiset. Ensimmäinen mielikuva ihmiskaupasta oli usein seksikauppa, joka osittain sekoittui vapaaehtoiseen prostituutioon. Elinkaupasta vastaajilla ei ollut tietoa. Myös lasten laiton adoptiokauppa mainittiin useissa vastauksissa mahdollisena ihmiskaupan lajina. Ihmiskauppaan liitettiin myös monia tunteisiin ja moraaliin liittyviä ilmaisuja: se tuntui olevan ahdistava ja moraalin vastainen aihe. Vastaajien oli välillä vaikeaa liittää käsitteitä tai mielikuvia ihmiskauppaan. Vaikuttaa siltä, että ihmiskauppa käsitteenä on vielä mielessämme varsin abstraktilla tasolla tai joillekin jopa tabu.
Ihmiskauppa tutkimusalueena on vielä kohtalaisen uusi, ja käsite kaipaisi yhtenäisempää kansainvälistä määritelmää jo viranomaistyön vuoksi –ei siis ole ihme, ettei termi ole selkeä Tutkimuksen vastaajillekaan. Ihmiskaupan torjumiseksi siitä pitäisi puhua enemmän, jotta osaisimme tunnistaa ja auttaa ihmiskaupan uhreja.