S2-oppijoiden myönteisen imperfektin taivutusvirheet
MÄÄTTÄ, INGE (2014)
MÄÄTTÄ, INGE
2014
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402181137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402181137
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan S2-oppijoiden tuottamia myönteisen imperfektin taivutusmuotoja. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia virhetyyppejä esiintyy S2-oppijoiden imperfektimuodoissa ja kuinka yleisiä nämä virhetyypit ovat. Verbintaivutusta on suomi toisena ja vieraana kielenä -alalla tutkittu paljon vähemmän kuin nominintaivutusta.
Aineisto perustuu 112 informantin täyttämään aukkotehtävään. Tehtävässä on tarkoitus taivuttaa 31 verbin A-infinitiivit imperfektissä niin, että ne sopivat valmiiksi annettuihin lauseisiin. Informantit ovat Eurooppalaisen viitekehyksen A1.3-B1-tasolla ja ovat taustatekijöiltään heterogeenisia. Aineisto kerättiin Tampereen aikuiskoulutuksen kotoutumiskoulutuksessa ja Tampereen aikuislukion suomen kielen kurssilla.
Tämä tutkimus on luonteeltaan sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty morfeemitutkimuksen obligatory occasion -analyysia, joka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella verbin morfeemeja erillään toisistaan ja pisteyttää ne niiden taivutusasteen mukaisesti.
Keskeinen käsite tässä työssä on virhepotentiaali. Sillä tarkoitetaan sitä, kuinka monta tekijää vaikeuttaa tietyn verbin taivutuksen onnistumista. Tämän aineiston pohjalta näyttää siltä, että verbin vaikeusaste on mahdollista laskea. Tämän takia tutkimus voi auttaa ennakoimaan, millaisten verbien yhteydessä S2-oppijoilla on todennäköisesti ongelmia. Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi S2-opetuksessa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eniten virheitä esiintyy vartalomorfeemissa. Varsinkin astevaihteluvirheitä ja liian pitkiä vartaloita esiintyy runsaasti. Aineistoni valossa voidaan eritellä neljä taivutuksen onnistumiseen vaikuttavaa tekijää: verbin frekvenssi, verbin taivutustyypin frekvenssi, taivutusmuodon pituus ja astevaihtelu. Lisäksi tulokset osoittavat, että monet nominien taivutuksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät pätevät myös imperfektitaivutukseen.
Aineisto perustuu 112 informantin täyttämään aukkotehtävään. Tehtävässä on tarkoitus taivuttaa 31 verbin A-infinitiivit imperfektissä niin, että ne sopivat valmiiksi annettuihin lauseisiin. Informantit ovat Eurooppalaisen viitekehyksen A1.3-B1-tasolla ja ovat taustatekijöiltään heterogeenisia. Aineisto kerättiin Tampereen aikuiskoulutuksen kotoutumiskoulutuksessa ja Tampereen aikuislukion suomen kielen kurssilla.
Tämä tutkimus on luonteeltaan sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty morfeemitutkimuksen obligatory occasion -analyysia, joka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella verbin morfeemeja erillään toisistaan ja pisteyttää ne niiden taivutusasteen mukaisesti.
Keskeinen käsite tässä työssä on virhepotentiaali. Sillä tarkoitetaan sitä, kuinka monta tekijää vaikeuttaa tietyn verbin taivutuksen onnistumista. Tämän aineiston pohjalta näyttää siltä, että verbin vaikeusaste on mahdollista laskea. Tämän takia tutkimus voi auttaa ennakoimaan, millaisten verbien yhteydessä S2-oppijoilla on todennäköisesti ongelmia. Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi S2-opetuksessa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eniten virheitä esiintyy vartalomorfeemissa. Varsinkin astevaihteluvirheitä ja liian pitkiä vartaloita esiintyy runsaasti. Aineistoni valossa voidaan eritellä neljä taivutuksen onnistumiseen vaikuttavaa tekijää: verbin frekvenssi, verbin taivutustyypin frekvenssi, taivutusmuodon pituus ja astevaihtelu. Lisäksi tulokset osoittavat, että monet nominien taivutuksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät pätevät myös imperfektitaivutukseen.