Asiantuntijat käytäntölähtöisen kehittämistyön pyörteessä. Tapaustutkimus laboratorio- ja kuvantamistoiminnan seutuverkoston kehittämistyöstä

Abstract

Mikä kantaa asiantuntija- ja käytäntölähtöistä seutuverkoston kehittämistyötä?

Miten omien alojensa asiantuntijat voitaisiin nykyistä paremmin osallistaa verkostomaisen yhteistoiminnan kehittämistyöhön ja miten synnyttää imua moninaisten rajojen ylittämiseen, olivat seudullista laboratorio- ja kuvantamispalveluiden kehittämistyötä koskeneen tapaustutkimuksen keskeisiä kiinnostuksen kohteita. Tutkimuksessa tarkasteltiin toimintatutkimuksellisella ja tulkinnallisella lähestymistavalla yhtä nelivuotista (2002 – 2005) viiden kunnan muodostaman uusmaalaisen sairaanhoitoalueen laboratorio- ja kuvantamispalveluiden toiminnallisen seutuverkoston kehittämistä. Kehittämistyöhön osallistui viisi erikoissairaanhoidon sairaalan ja kymmenen perusterveydenhuollon laboratorio- ja kuvantamistyön työyhteisöä, yksi ammattikorkeakoulu ja näistä runsas sata eri työyhteisöjä moniammatillisesti edustanutta asiantuntijaa.

Moninaisia rajoja ylittävien seutu- tai alueverkostojen sujuvan yhteistoiminnan kehittämistyö on yhä ajankohtainen haaste. Se ei koske vain tutkimuksessa mukana ollutta terveydenhuollon sektoria vaan laajasti rakennemuutossuunnitelmissa mukana olevia organisaatioita ja toimintoja. Tutkimuskohteena olleessa kehittämistyössä saatiin aikaan arvokasta seutuverkoston toiminnallista työn, yhdenmukaisten työprosessien ja yhteistoiminnan kehittymistä. Tutkimus osoitti, että useiden työyhteisöjen hyvinkin erilaisista toimintatavoista pystytään kehittämään asiantuntija- ja käytäntölähtöisesti seutuverkostoon yhtenäisiä toimintoja ja yhdenmukaistamaan käytänteitä.

Tutkimustulokset nostavat asiantuntija- ja käytäntölähtöistä kehittämistyötä eteenpäin kantaviksi voimiksi kehittämistyöhön alusta lähtien valitut osallistavat ja vuorovaikutukseen kutsuvat menetelmät ja osaamisen näkyväksi tekemiseen ja yhteiseen jakamiseen havahduttavat interventiot. Panostaminen verkoston yhteistoiminnalliseen alkuvaiheeseen nykytilan selvittämiseksi, kriittisten äänien kuulemiseksi ja yhteen hiileen puhaltamisen, luottamuksen rakentumisen ja luovuuteen rohkaistumisen vuoksi on ensiarvoista. Alkuvaiheessa rakentunut hyvä ilmapiiri kannattelee yhteistyötä haastavissakin kehitystyön vaiheissa. Tutkimuksen perusteella monenlaisten rajojen ylittämistä edellyttävä kehittämistyö rakentuu askelittain asiantuntijoiden yhteistoiminnassa ja konkreettisessa yhdessä tekemisessä sekä asiantuntijoiden keskinäisessä ja asiantuntijaryhmien sisäisessä kehittämistoiminnassa. Se etenee vaiheistettuina suunnittelemisen, tekemisen, kokeilemisen, tutkimisen, analysoimisen ja tulkitsemisen sekä arvioimisen prosesseina. Kehittämistyö tarvitsee keskusteluareenoita, vastavuoroista kuulemista, tiedon, osaamisen ja kokemusten jakamista ja reflektointia sekä yhdessä suunnan ja päämäärän määrittelyä. Asiantuntijoiden intellektuaalinen virittyminen praktisen arkensa kautta kohti tulevan seutuverkoston ideaalitoiminnan näkemistä alkaa ohjata kehittämisprosesseja kohti aiottuja päämääriä. Tulevaisuuden toiminnan yhdessä sanoitettu ja julkistettu suunnitelma ja ideaalimalli sitouttavat asiantuntijat progressiiviseen ja horisontaalisti rajoja ylittävään kehittämistyöhön ja uuden luomiseen.

Tutkimuksen mukaan kehittämistyö tarvitsee sisäistä järjestystä, kuten esimerkiksi säännöllisesti järjestettyjä tilaisuuksia kehitysprosessien yhteiselle jäsentämiselle, tulkitsemiselle ja synergioiden löytämiselle, ja systemaattista kehittämistyön koordinointia ja dokumentointia. Sisäinen järjestys edistää kehitysturvallista mieltä ja lisää rohkeutta nostaa yhdessä esille yhä uusia ideoita ja kokeilla uusia toimintatapoja. Asiantuntijuuteen ja käytäntöön nivoutuva kehittämistyö ei tutkimuksen mukaan tarvitse ylhäältä - alas johtamista, vaan kehittämismyönteistä kannustavaa ja rohkaisevaa kehitysprosessien ohjaamista. Luottamus asiantuntijuuteen vapauttaa asiantuntijat ja asiantuntijaryhmät tekemään autonomisia päätöksiä, ja saavuttamaan jopa enemmän kuin mitä he alun alkaen ovat tavoitteikseen asettaneet.

Kehittämistyöstä rakentui asiantuntijoiden osaamisen jakamisen ja uudistamisen sekä uudenlaisten toimintamallien ja toimintojen vuorovaikutteinen kehittämis- ja oppimisympäristö.

This study is a qualitative case study of a development project that aimed to build up a practically based regional network of expertise in medical laboratory and radiological imaging activities for the Hospital District of Helsinki and Uusimaa over the four-year period 2002–2005. The participants in the project included approximately one hundred health care professionals working in various expert positions in the working communities of fifteen medical laboratory and radiological imaging facilities within the basic and special health care services of five municipalities in the Uusimaa region. The study’s main objective has been to describe and understand consequent developments in the work and collaboration of the laboratory and radiological imaging professionals, as well as the methods and interventions applied in the context of this development work. The study was guided by a frame of reference related to expertise and multi-professional networked expert activity. The realisation of the practically based development work by the experts involved was examined applying an action research approach and additional interpretation.

The study focused on documented material created during the development project. The development work was documented in memoranda and annexed information which together constituted the study materials related to the eight phases of the development work. This material described progress during each phase of the development work, the methods and interventions applied, and the experts’ work, collaboration and joint activities through from the initial idea phase to the conclusion of the project. The material was analysed using content analysis methodology, by identifying, classifying, thematicising and characterising the methods, interventions and development actions involved in the development work.

The development work was mapped out as a step-by-step constructive collaboration between the experts, and a form of mutual development activity that also operated internally within each expert group. The development work became concretised through actions that affected practical activities and harmonised practices in different working organisations. One key outcome was the expansion of the experts’ contextual and substance-based approaches and skills into more intensively networked multi-professional activities and expertise. The deeper involvement of the experts promoted their joint acquisition and reciprocal sharing of new knowledge and skills. As the development work progressed, the expert groups learnt to increasingly make use of investigative approaches. The development work was steered so as to facilitate the achievement of its shared goal. The collective aspects of the development work were stimulated by the practical approach taken, the challenging nature of the work, and the experts’ shared aim to achieve concrete results and improvements in their work and mutual activities.

The study identified various positive factors that may be usefully considered in comparable practically based development work for experts, including: the establishment of an ideal model for the entire development work, which seemed to effectively guide practical development actions; the provision of space and opportunities for experts to share their various contextual and substance-based skills; the integration of an investigative approach in an early phase of development work; measures to strengthen the involvement of participants; and efforts to ensure the effective internal organisation of networked development work through systematic coordination and steering.

The study highlighted the need for further research into: ways to promote the establishment and integration of ideals and practices into expert-centred and practically based development work; the significance of experts’ professional growth, participation and favourable attitudes towards research in networked development work; and pedagogical methodology for expert-centred development work.