Valtuusmenettely valtion budjettitaloudessa : analyysi maa- ja metsätalousministeriön, puolustusministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön valtuusmenettelystä

Abstract

Eduskunta käyttää budjettivaltaansa, kun se päättää vuosittain valtion talousarvion menoista ja tuloista. Budjettivalta ei rajoitu vain budjetin muodostumiseen, vaan eduskunnalla on samalla velvollisuus valvoa, että budjettia toteutetaan laillisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Valtuudet ovat osa eduskunnan päättämää valtion talousarviota ja tästä syystä niiden seuranta hyvän varainhoidon toteutumisen vuoksi on tärkeää.

Valtuudet ovat poikkeus valtion talousarvion vuotuisuusperiaatteesta. Valtuusmenettelyn avulla valtion talousarviossa voidaan sitoutua hankkeisiin, joista aiheutuu menoja vasta tulevien vuosien talousarvioissa. Koska valtuudet ovat poikkeus talousarvion periaatteista, pitää niille olla tarkkaan rajattu peruste, jotta niitä voidaan esittää valtion talousarvioon. Valtuutta saa käyttää ainoastaan sinä talousarviovuonna, kun se on myönnetty.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää valtuusmenettelyn budjetoinnin selkeys ja riittävyys eduskunnan budjettivallan kannalta analysoimalla nykytilaa kolmen ministeriön avulla. Analyysia varten tutkimukseen on luotu kriteeristö, joiden mukaan ministeriöt arvioivat valtuuksiensa nykytilaa. Kriteerit ovat budjetoinnin selkeys, tietojen riittävyys, luotettavuus, läpinäkyvyys, määräystenmukaisuus sekä tarkoituksenmukaisuus. Tutkimus painottuu pääosin budjetointiin, mutta myös seurannan toteutumista arvioidaan.

Tutkimukseen valitut ministeriöt ovat maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä puolustusministeriö. Jokaisella näistä kolmesta ministeriöstä on budjetoitavanaan useampia valtuuksia ja niiden kautta sidotut menot ovat summaltaan merkittäviä. Lisäksi näiden kolmen ministeriön valtuudet ovat hyvin erityyppisiä. Maa- ja metsätalousministeriöllä on EU:n ohjelmakau-teen liittyviä valtuuksia. Puolustusministeriön valtuudet ovat tilausvaltuuksia puolustusmateriaalihankintoihin. Liikenne- ja viestintäministeriön valtuudet ovat puolestaan pääosin pitkäkestoisia väylähankkeita.

Tutkimuksen tulosten mukaan voidaan sanoa, että valtuusmenettelyn selkeys ja tietojen riittävyys eduskunnan budjettivaltaan nähden on melko hyvällä tasolla. Ministeriöt ovat pyrkineet joko itsenäisesti tai yhdessä valtiovarainministeriön kanssa kehittämään valtuusmenettelyä niin, että talousarviossa esitetyt tiedot olisivat ytimekkäät, mutta kattavat. Tutkimuksessa kuitenkin paljastui, että arviointikriteerien täyttyminen vaihteli ministeriöittäin. Valtuuksien toiminnan luonne vaikutti vahvasti kriteerien toteutumiseen. Suurimmat vaikeudet arviointikriteereistä ministeriöillä oli määräystenmukaisuuden toteutumisessa. Ministeriöiden puolelta tätä voitaisiin parantaa tehostamalla sisäisen valvonnan roolia ja käymällä läpi valtuusprosessit. Valtionhallinnon puolelta valtuusmenettelyn kehittämistä tulisi tehdä tarkistamalla siihen liittyviä määräyksiä, jotta ne huomioisivat entistä paremmin valtuuslajien erityispiirteet.