Steroidilääkityksen vaikutukset keskosen lisämunuaisten toimintaan
RAERINNE, SANNI (2014)
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402101111
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402101111
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on saada lisätietoa eri steroidihoitomuotojen vaikutuksista keskosen lisämunaisten toimintaan. Aineisto on kerätty vuosina 1997 1999 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Keskoset olivat syntyneet alle 1500 gramman painoisina ja heillä oli valmiina laskimoyhteys verinäytteiden keräämistä varten. Poissulkukriteereinä olivat syntymä ennen 24. raskausviikkoa ja merkittävä synnynnäinen anomalia tai epäily sellaisesta. Steroidihoidon aloituksesta ja valmisteesta annosteluineen päätti hoitava neonatologi. Lisämunaisten toimintaa seurattiin toistetuilla ACTH-kokeilla tutkimusprotokollan mukaisesti.
Tutkimukseen alun perin otetusta 41 keskosesta 37 otettiin mukaan analysointeihin. Analyyseja varten keskoset jaettiin annetun steroidihoidon perusteella neljään ryhmään; ei steroidihoitoa (16 keskosta), i.v.-steroidihoito (3 keskosta), inhalaatiosteroidihoito (9 keskosta) sekä i.v.- ja inhalaatiosteroidihoito (9 keskosta). Ryhmät eivät olleet täysin vertailtavissa toisiinsa taustatekijöiden suhteen.
Steroidihoitoa saaneet ryhmät eivät eronneet toisistaan steroidihoidon aloitusiän suhteen. Ei steroidihoito ryhmässä ei esiintynyt seurattuja steroidihoidon haittavaikutuksia eikä bronkopulmonaalista dysplasiaa (BPD). Vertailtaessa steroidihoitoryhmiä keskenään nämä eivät eronneet toisistaan haittavaikutusten tai BPD:n esiintyvyyden suhteen.
Lisämunuaisten toiminnan normaalistumista arvioitiin epäsuorasti ACTH-koeseurannan päättymisen avulla. Seurannan päättäneiden osuudet ryhmittäin erosivat merkitsevästi toisistaan 2.-6. ACTH-kokeen jälkeen (0,000 ? p ? 0,046). Ryhmät erosivat toisistaan myös vertailtaessa aikaa, joka kului ACTH-koeseurannan päättymiseeen (p = 0,001). Erot säilyivät merkitsevinä, vaikka analyyseista suljettiin pois muihin sairaaloihin siirtyneet.
Lisämunuaisten toiminta näyttäisi normaalistuneen nopeimmin ei steroidihoitoa ryhmässä ja hitaimmin i.v.- ja inhalaatiosteroideja saaneilla. Lisämunuaisten vajaatoimintaa saattoi esiintyä myös vain inhalaatiosteroideja saaneilla. Tulosta voidaan pitää korkeintaan suuntaa antavana, sillä aineistokoko on pieni ja ryhmät eivät olleet vertailukelpoisia satunnaistamisen puuttumisen vuoksi. Lisää tutkimustietoa lisämunuaisten vajaatoiminnan kehittymisnopeudesta ja toiminnan normaalistumiseen kuluvasta ajasta tarvitaan.
Tutkimukseen alun perin otetusta 41 keskosesta 37 otettiin mukaan analysointeihin. Analyyseja varten keskoset jaettiin annetun steroidihoidon perusteella neljään ryhmään; ei steroidihoitoa (16 keskosta), i.v.-steroidihoito (3 keskosta), inhalaatiosteroidihoito (9 keskosta) sekä i.v.- ja inhalaatiosteroidihoito (9 keskosta). Ryhmät eivät olleet täysin vertailtavissa toisiinsa taustatekijöiden suhteen.
Steroidihoitoa saaneet ryhmät eivät eronneet toisistaan steroidihoidon aloitusiän suhteen. Ei steroidihoito ryhmässä ei esiintynyt seurattuja steroidihoidon haittavaikutuksia eikä bronkopulmonaalista dysplasiaa (BPD). Vertailtaessa steroidihoitoryhmiä keskenään nämä eivät eronneet toisistaan haittavaikutusten tai BPD:n esiintyvyyden suhteen.
Lisämunuaisten toiminnan normaalistumista arvioitiin epäsuorasti ACTH-koeseurannan päättymisen avulla. Seurannan päättäneiden osuudet ryhmittäin erosivat merkitsevästi toisistaan 2.-6. ACTH-kokeen jälkeen (0,000 ? p ? 0,046). Ryhmät erosivat toisistaan myös vertailtaessa aikaa, joka kului ACTH-koeseurannan päättymiseeen (p = 0,001). Erot säilyivät merkitsevinä, vaikka analyyseista suljettiin pois muihin sairaaloihin siirtyneet.
Lisämunuaisten toiminta näyttäisi normaalistuneen nopeimmin ei steroidihoitoa ryhmässä ja hitaimmin i.v.- ja inhalaatiosteroideja saaneilla. Lisämunuaisten vajaatoimintaa saattoi esiintyä myös vain inhalaatiosteroideja saaneilla. Tulosta voidaan pitää korkeintaan suuntaa antavana, sillä aineistokoko on pieni ja ryhmät eivät olleet vertailukelpoisia satunnaistamisen puuttumisen vuoksi. Lisää tutkimustietoa lisämunuaisten vajaatoiminnan kehittymisnopeudesta ja toiminnan normaalistumiseen kuluvasta ajasta tarvitaan.