Muotisanan arvoitus : läpinäkyvyys journalismissa ja sen tutkimuksessa
UUSIVIRTA, MARI (2014)
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402071104
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402071104
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkimuksessani journalismin ja sen tutkimuksen 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä huumannutta muotisanaa: läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyyttä on kutsuttu niin journalismin pelastajaksi, uudeksi objektiivisuudeksi kuin kansalaisten voimaannuttajaksi. Harva kuitenkaan pysähtyy pohtimaan, mitä termi 'läpinäkyvyys' itse asiassa tarkoittaa, mikä olisi paras tapa paljastaa journalismin teon vaiheet ihmisille, mitä tuosta paljastamisesta seuraa tai kuinka läpinäkyvyydelle asetetut tavoitteet vastaavat seurauksia.
Tutkimusotteeni on teoreettis-käsitteellinen ja etsinnällinen. Käyn aluksi läpi läpinäkyvyyden saamia merkityksiä journalismin tutkimuksessa laajan lähdekirjallisuuden avulla. Käsittelen läpi erilaisia läpinäkyvyyden määritelmiä ja tarkastelen, millaisilla kriteereillä läpinäkyvyyttä aiemmassa tutkimuksessa on arvioitu. Pohdin, millaiseen kehykseen läpinäkyvyys liitetään, millaisia ristiriitoja termin eri käsityksiin liittyy ja millaisia ongelmia läpinäkyvyyden kytkemisessä journalismiin nähdään.
Tavoitteenani on lisäksi valottaa, miksi journalismin koetaan tarvitsevan läpinäkyvyyttä juuri nyt. Tärkeimpänä läpinäkyvyyden tehtävänä nähdään yleensä uudenlaisen, avoimen suhteen rakentaminen yleisön kanssa. Tarkastelen tehtyjen tutkimusten ja teorialähteiden perusteella, mitä merkitystä läpinäkyvyydellä katsotaan olevan journalismin ja ihmisten suhteelle.
Tutkimukseni mukaan läpinäkyvyyden termi on ongelmallinen, eikä ollenkaan niin säihkyvän uusi kuin usein annetaan ymmärtää. Se kuva todellisuudesta, jonka journalistit muodostavat työn tekemisen ja esittämisen rituaalien kautta, on kyseenalaistettu aiemminkin. Objektiivisuuden kritiikki 1970-1990-luvuilla käsitteli samoja teemoja kuin läpinäkyvyyden vaatimus nyt. Tuolloin läpinäkyvyysvaikutelman käsitteellä kritisoitiin sitä, kuinka journalismi tuottaa omaa näkemystään maailmasta, mutta esittää kuvauksen olevan objektiivisen tarkkailun tulos. Aiempaa ja nykyistä läpinäkyvyyskeskustelua yhdistää ajatus siitä, että ainoastaan tekemällä objektiivisuuden keinoista näkyviä voi journalismi tarjota kansalaisille mahdollisuuden suhteuttaa tulkintojaan vaihtoehtoisiin näkökulmiin ja edesauttaa heidän aktiivista rooliaan yhteiskunnassa.
Nykytutkimuksessa otetaan vain harvoin huomioon kriittistä merkitystä, jonka läpinäkyvyys saa aiemmassa journalismin tutkimuksessa tai muita vastaavia ajatuksia. Sen lisäksi, että läpinäkyvyyden juuret oman tieteenalan sisällä jäävät selvittämättä, liian vähän huomiota tunnutaan kiinnittävän termin nykyisen merkityksen taustoihin. Myös tässä tutkimuksessa jää epäselväksi, mitä läpinäkyvyys pitää sisällään ja kuinka se on päätynyt journalismin ja sen tutkimuksen termistöön.
Tutkimusotteeni on teoreettis-käsitteellinen ja etsinnällinen. Käyn aluksi läpi läpinäkyvyyden saamia merkityksiä journalismin tutkimuksessa laajan lähdekirjallisuuden avulla. Käsittelen läpi erilaisia läpinäkyvyyden määritelmiä ja tarkastelen, millaisilla kriteereillä läpinäkyvyyttä aiemmassa tutkimuksessa on arvioitu. Pohdin, millaiseen kehykseen läpinäkyvyys liitetään, millaisia ristiriitoja termin eri käsityksiin liittyy ja millaisia ongelmia läpinäkyvyyden kytkemisessä journalismiin nähdään.
Tavoitteenani on lisäksi valottaa, miksi journalismin koetaan tarvitsevan läpinäkyvyyttä juuri nyt. Tärkeimpänä läpinäkyvyyden tehtävänä nähdään yleensä uudenlaisen, avoimen suhteen rakentaminen yleisön kanssa. Tarkastelen tehtyjen tutkimusten ja teorialähteiden perusteella, mitä merkitystä läpinäkyvyydellä katsotaan olevan journalismin ja ihmisten suhteelle.
Tutkimukseni mukaan läpinäkyvyyden termi on ongelmallinen, eikä ollenkaan niin säihkyvän uusi kuin usein annetaan ymmärtää. Se kuva todellisuudesta, jonka journalistit muodostavat työn tekemisen ja esittämisen rituaalien kautta, on kyseenalaistettu aiemminkin. Objektiivisuuden kritiikki 1970-1990-luvuilla käsitteli samoja teemoja kuin läpinäkyvyyden vaatimus nyt. Tuolloin läpinäkyvyysvaikutelman käsitteellä kritisoitiin sitä, kuinka journalismi tuottaa omaa näkemystään maailmasta, mutta esittää kuvauksen olevan objektiivisen tarkkailun tulos. Aiempaa ja nykyistä läpinäkyvyyskeskustelua yhdistää ajatus siitä, että ainoastaan tekemällä objektiivisuuden keinoista näkyviä voi journalismi tarjota kansalaisille mahdollisuuden suhteuttaa tulkintojaan vaihtoehtoisiin näkökulmiin ja edesauttaa heidän aktiivista rooliaan yhteiskunnassa.
Nykytutkimuksessa otetaan vain harvoin huomioon kriittistä merkitystä, jonka läpinäkyvyys saa aiemmassa journalismin tutkimuksessa tai muita vastaavia ajatuksia. Sen lisäksi, että läpinäkyvyyden juuret oman tieteenalan sisällä jäävät selvittämättä, liian vähän huomiota tunnutaan kiinnittävän termin nykyisen merkityksen taustoihin. Myös tässä tutkimuksessa jää epäselväksi, mitä läpinäkyvyys pitää sisällään ja kuinka se on päätynyt journalismin ja sen tutkimuksen termistöön.