Informaatiovyöryn alle ja takaisin : tutkimus suomalaismedian ulkomaankirjeenvaihtajien tiedonhankinnasta
HOIKKALA, MIKAEL (2014)
2014
Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media - Information Studies and Interactive Media
Informaatiotieteiden yksikkö - School of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402061102
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402061102
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on suomalaisten joukkoviestinten ulkomaankirjeenvaihtajien tiedonhankinta. Kirjeenvaihtajista on tehty useita tutkimuksia samoin kuin toimittajien tiedonhankinnasta, mutta näiden yhdistelmästä on aiempaa tutkimustietoa niukasti. Pyrkimykseni oli luoda aiheesta kattava yleiskuva ilman tarkkaa ennalta määriteltyä rajausta. Yksi tavoitteista oli selvittää, kuinka paljon ulkomailla opittuja tai omaksuttuja tiedonhankintatapoja hyödynnetään työssä kotimaahan paluun jälkeen.
Tutkimusjoukkona oli 11 entistä kirjeenvaihtajaa. He olivat työskennelleet kirjeenvaihtajina yhdeksässä eri asemamaassa kuudelle eri työnantajalle vuosina 2001-2012. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla huhti-lokakuussa 2012. Teemahaastatteluni pohjalta pyrin muodostamaan jäsennetyn kuvan kirjeenvaihtajan tiedonhankinnasta, ennen kaikkea sen jakautumisesta media- ja henkilölähteisiin sekä esittelemään asemamaan olosuhteita kontekstina, jonka puitteissa tiedonhankinta pitää tehdä.
Analyysi on tehty aineistolähtöisesti etenemällä teemoittelun kautta tyypittelyyn. Käytin analyysini tukena aiempien kirjeenvaihtaja- ja tiedonhankintatutkimusten tietoja. Tutkimus osoitti kirjeenvaihtajien tiedonhankinnan olevan yksilöllistä ja tuki Mariam Ginmanin (1983) teoriaa, jonka mukaan toimittajilla on yksilölliset informaatioprofiilit. Informaatioprofiileilla ilmaistaan, kuinka suurta lähteiden määrää toimittaja työprosessissaan käyttää ja millaiseen tiedon määrään hän kokee olevansa tyytyväinen.
Tutkimustulokset osoittivat myös, että ulkomaankirjeenvaihtajilla on tiedonhankinnassaan selviä eroja verrattuna kotitoimituksessa työskenteleviin toimittajiin. Aiempien tutkimusten perusteella henkilölähteet ovat toimittajien tiedonlähteistä selvästi tärkeimpiä, mutta kirjeenvaihtajilla näin ei ole. Yksi luonnollinen syy on ympäröivän työyhteisön puute, jonka seurauksena kollegoiden kanssa tapahtuu vähemmän tiedonvaihtoa. Monilla kirjeenvaihtajilla ei ole muitakaan vakiintuneita henkilölähteitä, koska juttuaiheiden skaala on niin laaja eivätkä samat aiheet toistu usein. Niin sanotuissa kovissa uutisaiheissa suomalaisen kirjeenvaihtajan tiedonhankinta perustuu pääosin paikallisen median seurantaan.
Ulkomaankirjeenvaihtajuuden vaikutukset toimittajien tiedonhankintatapoihin ovat yksilöllisiä. Tietoisuus tiedonlähteistä ja kontaktiverkot kasvavat. Osa pystyy hyödyntämään niitä, mutta osa ei, koska työ kotitoimituksessa on niin erilaista kuin ulkomailla. Useilla haastatelluilla tiedonhankinnan muutos näkyi positiivisesti itsevarmuuden kehittymisenä sekä kykynä seurata mediaa tehokkaammin, tunnistaa oikeat uutisaiheet ja suodattaa epäolennaisuudet pois. Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista selvittää, miten kirjeenvaihtajien tuomaa tietopääomaa hyödynnetään toimitusorganisaatioissa. Tutkimukseni antoi viitteitä siitä, että hyödyntäminen on puutteellista.
Tutkimusjoukkona oli 11 entistä kirjeenvaihtajaa. He olivat työskennelleet kirjeenvaihtajina yhdeksässä eri asemamaassa kuudelle eri työnantajalle vuosina 2001-2012. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla huhti-lokakuussa 2012. Teemahaastatteluni pohjalta pyrin muodostamaan jäsennetyn kuvan kirjeenvaihtajan tiedonhankinnasta, ennen kaikkea sen jakautumisesta media- ja henkilölähteisiin sekä esittelemään asemamaan olosuhteita kontekstina, jonka puitteissa tiedonhankinta pitää tehdä.
Analyysi on tehty aineistolähtöisesti etenemällä teemoittelun kautta tyypittelyyn. Käytin analyysini tukena aiempien kirjeenvaihtaja- ja tiedonhankintatutkimusten tietoja. Tutkimus osoitti kirjeenvaihtajien tiedonhankinnan olevan yksilöllistä ja tuki Mariam Ginmanin (1983) teoriaa, jonka mukaan toimittajilla on yksilölliset informaatioprofiilit. Informaatioprofiileilla ilmaistaan, kuinka suurta lähteiden määrää toimittaja työprosessissaan käyttää ja millaiseen tiedon määrään hän kokee olevansa tyytyväinen.
Tutkimustulokset osoittivat myös, että ulkomaankirjeenvaihtajilla on tiedonhankinnassaan selviä eroja verrattuna kotitoimituksessa työskenteleviin toimittajiin. Aiempien tutkimusten perusteella henkilölähteet ovat toimittajien tiedonlähteistä selvästi tärkeimpiä, mutta kirjeenvaihtajilla näin ei ole. Yksi luonnollinen syy on ympäröivän työyhteisön puute, jonka seurauksena kollegoiden kanssa tapahtuu vähemmän tiedonvaihtoa. Monilla kirjeenvaihtajilla ei ole muitakaan vakiintuneita henkilölähteitä, koska juttuaiheiden skaala on niin laaja eivätkä samat aiheet toistu usein. Niin sanotuissa kovissa uutisaiheissa suomalaisen kirjeenvaihtajan tiedonhankinta perustuu pääosin paikallisen median seurantaan.
Ulkomaankirjeenvaihtajuuden vaikutukset toimittajien tiedonhankintatapoihin ovat yksilöllisiä. Tietoisuus tiedonlähteistä ja kontaktiverkot kasvavat. Osa pystyy hyödyntämään niitä, mutta osa ei, koska työ kotitoimituksessa on niin erilaista kuin ulkomailla. Useilla haastatelluilla tiedonhankinnan muutos näkyi positiivisesti itsevarmuuden kehittymisenä sekä kykynä seurata mediaa tehokkaammin, tunnistaa oikeat uutisaiheet ja suodattaa epäolennaisuudet pois. Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista selvittää, miten kirjeenvaihtajien tuomaa tietopääomaa hyödynnetään toimitusorganisaatioissa. Tutkimukseni antoi viitteitä siitä, että hyödyntäminen on puutteellista.