Tasa-arvotoimijuus tekstityössä Suomen kehityspolitiikassa

Abstract

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on yksi Suomen kehitysavun ja laajemmin kehityspolitiikan tavoitteista. Tasa-arvo on feministisen tutkimuksen mukaan merkityksiltään ja sisällöltään liikkuva käsite ja ilmiö, jolloin myös käsitykset epätasa-arvon syistä ja sen purkamisen keinoista vaihtelevat. Tasa-arvo muotoutuu erilaisissa historiallisissa ja poliittisissa määrittelykamppailuissa, joita käydään erityisesti tasa-arvotyön käytännöissä.

Tutkielmassa tarkastellaan kehityspoliittisen instituution tasa-arvotyön reunaehtoja ja mahdollisuuksia toimijuuden käsitteen avulla. Tutkielman teoreettis-metodologisena ohjenuorana toimivan institutionaalisen etnografian mukaan toiminta instituutioissa jäsentyy tekstien välityksellä, minkä vuoksi huomio kiinnittyy erilaisten tekstien kanssa, kautta tai avulla tehtävään tasa-arvotyöhön. Tutkielmassa kysytään, miten tasa-arvotoimijuus järjestyy tekstityössä Suomen kehityspolitiikassa.

Tutkimusaineistona on kahdeksan Suomen kehityspolitiikan tasa-arvotyön asiantuntijoiden haastattelua. Haastatteluaineistosta analysoidaan sisällönanalyysin keinoin, miten tekstit ovat osa ensinnäkin haastateltavien poliittista vaikuttamistyötä tasa-arvon edistämiseksi ja toiseksi kehitysyhteistyöhankkeissa tehtävää tasa-arvotyötä. Lisäksi analysoidaan tasa-arvon erilaisia lähestymistapoja tekstityössä.

Analyysissa käy ilmi, että kehityspolitiikan tasa-arvotyössä tekstit ovat monella tavoin mukana. Erityisen keskeisinä tasa-arvotoimijuuden järjestymisessä analyysissa nousevat esiin tekstien välittämät valtasuhteet sekä tekstityön edellyttämä asiantuntijuus. Analyysin perusteella voi todeta, että tekstityössä tasa-arvotoimijuus järjestyy osana kehityspoliittista instituutiota, jolloin tasa-arvon määrittelykamppailut käydään institutionaalisissa puitteissa. Tämä näkyy tekstityön tasa-arvon lähestymistavoissa, jotka muotoutuvat kehityspolitiikan rajallisten resurssien ja tuloksellisuuden vaatimusten kautta.

Kehityspolitiikan tekstityö on myös uusien tekstien tuottamista, jonka myötä analyysissa nousee esiin tasa-arvotoimijuuden jatkuva uudelleenmuotoutuminen. Samalla tasa-arvon määrittelykamppailujen reunaehdot näyttäytyvät alati muuttuvina. Tekstityön järjestämän tasa-arvotoimijuuden rajallisuuden vuoksi tasa-arvon radikaaliin uudelleenmäärittelyyn tarvitaan kuitenkin myös instituutioiden ulkopuolelle asettuvaa toimintaa sekä kriittistä feminististä ja postkoloniaalista tasa-arvotutkimusta.