Asfyktisten vastasyntyneiden viilennyshoidon tulokset TAYS:ssa
TAIVASSALO, KRISTA (2014)
TAIVASSALO, KRISTA
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402031080
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402031080
Tiivistelmä
Perinataaliasfyksia aiheuttaa joka vuosi maailmanlaajuisesti miljoona neonataalikuolemaa. Suomessa vaikea syntymäasfyksia todetaan vuosittain noin 200 vastasyntyneellä. Tutkimusten mukaan hapenpuutteen aiheuttamat neurologiset vauriot alkavat muutamien tuntien kuluessa, joten pitkitetyllä viilennyshoidolla on päätelty voitavan vähentää aivovaurioita ja parantaa neurologista ennustetta.
Aineisto käsittää 25 viilennyshoitoa TAYS:n vastasyntyneiden teho-osastolla saanutta lasta ja 25 verrokkiryhmän lasta, jotka ovat olleet vastasyntyneiden teho-osastolla hoidossa asfyksian vuoksi, mutta eivät ole täyttäneet viilennyshoidon kriteerejä. Verrokkiryhmä pyrittiin vakioimaan sekä lapsen kypsyyden (raskausviikot) että hoitoajankohdan suhteen.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten Tampereen yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla viilennyshoidettujen syntymäasfyksiasta kärsivien vastasyntyneiden ennuste eroaa muodostetun verrokkiryhmän ennusteesta. Tutkimus on takautuva, ja aineisto saatiin keräämällä lapsien ja heidän äitiensä sairaskertomustiedot potilastietojärjestelmistä. Raskauteen ja synnytykseen liittyvien perustietojen lisäksi kerättiin osastohoidon ajalta tiedot vastasyntyneelle mahdollisesti kehittyneestä neurologisen vaurion asteesta, viilennyshoidosta ja tehdyistä tutkimuksista (pään kuvantamistutkimukset, EEG). Analyyseissä käytettiin lapsista 24 kk:n iässä saatuja seurantatietoja, jotka kerättiin siitä keskus- tai yliopistosairaalasta, jossa lapsen neurologisen kehityksen kontrollikäynnit oli järjestetty.
Viilennyshoidettujen ryhmän lapsista menehtyi 24 kuukauden seurannan aikana yhdeksän (39%), mutta verrokkiryhmän lapsista vain yksi (4 %), p=0.005. Asfyksian aiheuttaman neurologisen vaurion aste korreloi menehtymisen todennäköisyyteen (p=0.003). Myös osastojakson aikana esiintyneet kohtausoireet ja menehtyminen korreloivat (p=0.036). Viilennyshoidon aikana otetun EEG:n poikkeavuudet ennustivat poikkeavaa neurologista kehitystä (p=0.018). Eloonjääneistä lapsista vammaisuutta esiintyi neljällä viilennyshoidetuista (29 %), kun verrokkiryhmän eloonjääneistä yhdelläkään ei voitu havaita poikkeavuutta neurologisessa kehityksessä, p=0.05. 24 kuukauden iässä elossa oli ilman vammaa viilennyshoidetuista lapsista kymmenen (40 %) ja verrokkiryhmän lapsista 24 (96 %), p=0.00.
Aineisto käsittää 25 viilennyshoitoa TAYS:n vastasyntyneiden teho-osastolla saanutta lasta ja 25 verrokkiryhmän lasta, jotka ovat olleet vastasyntyneiden teho-osastolla hoidossa asfyksian vuoksi, mutta eivät ole täyttäneet viilennyshoidon kriteerejä. Verrokkiryhmä pyrittiin vakioimaan sekä lapsen kypsyyden (raskausviikot) että hoitoajankohdan suhteen.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten Tampereen yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla viilennyshoidettujen syntymäasfyksiasta kärsivien vastasyntyneiden ennuste eroaa muodostetun verrokkiryhmän ennusteesta. Tutkimus on takautuva, ja aineisto saatiin keräämällä lapsien ja heidän äitiensä sairaskertomustiedot potilastietojärjestelmistä. Raskauteen ja synnytykseen liittyvien perustietojen lisäksi kerättiin osastohoidon ajalta tiedot vastasyntyneelle mahdollisesti kehittyneestä neurologisen vaurion asteesta, viilennyshoidosta ja tehdyistä tutkimuksista (pään kuvantamistutkimukset, EEG). Analyyseissä käytettiin lapsista 24 kk:n iässä saatuja seurantatietoja, jotka kerättiin siitä keskus- tai yliopistosairaalasta, jossa lapsen neurologisen kehityksen kontrollikäynnit oli järjestetty.
Viilennyshoidettujen ryhmän lapsista menehtyi 24 kuukauden seurannan aikana yhdeksän (39%), mutta verrokkiryhmän lapsista vain yksi (4 %), p=0.005. Asfyksian aiheuttaman neurologisen vaurion aste korreloi menehtymisen todennäköisyyteen (p=0.003). Myös osastojakson aikana esiintyneet kohtausoireet ja menehtyminen korreloivat (p=0.036). Viilennyshoidon aikana otetun EEG:n poikkeavuudet ennustivat poikkeavaa neurologista kehitystä (p=0.018). Eloonjääneistä lapsista vammaisuutta esiintyi neljällä viilennyshoidetuista (29 %), kun verrokkiryhmän eloonjääneistä yhdelläkään ei voitu havaita poikkeavuutta neurologisessa kehityksessä, p=0.05. 24 kuukauden iässä elossa oli ilman vammaa viilennyshoidetuista lapsista kymmenen (40 %) ja verrokkiryhmän lapsista 24 (96 %), p=0.00.