Psykologisen sopimuksen sisältö, täyttyminen ja hyvinvointi vapaaehtoisesti ja vastentahtoisesti määräaikaisilla työntekijöillä
KOSKINEN, ANTTI (2014)
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401291070
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401291070
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti määräaikaisessa työssä olevien työntekijöiden psykologisen sopimuksen sisältöä, sen täyttymistä sekä täyttymisen yhteyttä hyvinvointiin. Lisäksi tutkittiin, eroavatko psykologisen täyttymisen yhteydet hyvinvointiin vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti määräaikaista työtä tekevillä. Hyvinvointia kuvattiin työssä koetulla tarmokkuudella, uupumusasteisella väsymyksellä sekä organisaatioon sitoutumisella.
Tutkimuksen aineisto perustui kahden monialaisen yliopiston henkilökunnalle syksyllä 2008 tehtyyn kyselytutkimukseen, johon osallistui 2137 henkilöä. Tätä tutkimusta varten aineistosta rajattiin tutkittavaksi määräaikaiset työntekijät (N = 956), joista muodostettiin vertailtavat vastentahtoisten (n = 777) ja vapaaehtoisten määräaikaisten (n = 179) ryhmät. Aineisto kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen "Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia?".
Vapaaehtoisesti ja vastentahtoisesti määräaikaisten työntekijöiden eroja psykologisen sopimuksen sisällössä ja täyttymisessä analysoitiin monimuuttujaisella varianssianalyysillä (MANOVA). Psykologisen sopimuksen täyttymisen yhteyksiä tarmokkuuteen, uupumusasteiseen väsymykseen sekä organisaatioon sitoutumiseen tutkittiin hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysillä. Lisäksi regressioanalyysillä tutkittiin työsuhteen määräaikaisuuden motiivin muuntavaa vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin.
Tulosten perusteella vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti määräaikaisten työntekijöiden psykologisen sopimuksen sisällössä ei ollut eroja. Ryhmät eivät myöskään eronneet psykologisen sopimuksen täyttymisessä työntekijän velvoitteiden osalta. Sen sijaan vapaaehtoisesti määräaikaiset kokivat organisaation velvoitteiden täyttyneen paremmin kuin vastentahtoisesti määräaikaiset. Psykologisen sopimuksen työntekijän ja organisaation velvoitteiden täyttyminen olivat positiivisessa yhteydessä tarmokkuuteen ja organisaatioon sitoutumiseen sekä negatiivisessa yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen, kuten oletettiin. Määräaikaisuuden motiivi muunsi työntekijän psykologisen sopimuksen täyttymisen ja organisaatioon sitoutumisen välistä yhteyttä siten, että vapaaehtoinen määräaikaisuus suojasi organisaatioon sitoutumisen heikkenemiseltä tilanteessa, jossa psykologisen sopimuksen täyttyminen oli matalaa työntekijän velvoitteiden osalta.
Tutkimus osoitti, että vastentahtoisesti määräaikaiset suhtautuvat kriittisemmin psykologisen sopimuksen täyttymiseen organisaation velvoitteiden osalta. Mikäli psykologinen sopimus arvioidaan täyttyneeksi, se edistää työntekijän hyvinvointia. Vapaaehtoinen määräaikaisuus voi myös toimia hyvinvointia suojaavana tekijänä kuten tässä tutkimuksessa osoittautui organisaatioon sitoutumisen kohdalla.
Tutkimuksen aineisto perustui kahden monialaisen yliopiston henkilökunnalle syksyllä 2008 tehtyyn kyselytutkimukseen, johon osallistui 2137 henkilöä. Tätä tutkimusta varten aineistosta rajattiin tutkittavaksi määräaikaiset työntekijät (N = 956), joista muodostettiin vertailtavat vastentahtoisten (n = 777) ja vapaaehtoisten määräaikaisten (n = 179) ryhmät. Aineisto kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen "Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia?".
Vapaaehtoisesti ja vastentahtoisesti määräaikaisten työntekijöiden eroja psykologisen sopimuksen sisällössä ja täyttymisessä analysoitiin monimuuttujaisella varianssianalyysillä (MANOVA). Psykologisen sopimuksen täyttymisen yhteyksiä tarmokkuuteen, uupumusasteiseen väsymykseen sekä organisaatioon sitoutumiseen tutkittiin hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysillä. Lisäksi regressioanalyysillä tutkittiin työsuhteen määräaikaisuuden motiivin muuntavaa vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin.
Tulosten perusteella vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti määräaikaisten työntekijöiden psykologisen sopimuksen sisällössä ei ollut eroja. Ryhmät eivät myöskään eronneet psykologisen sopimuksen täyttymisessä työntekijän velvoitteiden osalta. Sen sijaan vapaaehtoisesti määräaikaiset kokivat organisaation velvoitteiden täyttyneen paremmin kuin vastentahtoisesti määräaikaiset. Psykologisen sopimuksen työntekijän ja organisaation velvoitteiden täyttyminen olivat positiivisessa yhteydessä tarmokkuuteen ja organisaatioon sitoutumiseen sekä negatiivisessa yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen, kuten oletettiin. Määräaikaisuuden motiivi muunsi työntekijän psykologisen sopimuksen täyttymisen ja organisaatioon sitoutumisen välistä yhteyttä siten, että vapaaehtoinen määräaikaisuus suojasi organisaatioon sitoutumisen heikkenemiseltä tilanteessa, jossa psykologisen sopimuksen täyttyminen oli matalaa työntekijän velvoitteiden osalta.
Tutkimus osoitti, että vastentahtoisesti määräaikaiset suhtautuvat kriittisemmin psykologisen sopimuksen täyttymiseen organisaation velvoitteiden osalta. Mikäli psykologinen sopimus arvioidaan täyttyneeksi, se edistää työntekijän hyvinvointia. Vapaaehtoinen määräaikaisuus voi myös toimia hyvinvointia suojaavana tekijänä kuten tässä tutkimuksessa osoittautui organisaatioon sitoutumisen kohdalla.