Kognitiiviset metaforat kehitysvammaisten kirjoittamissa runoissa runokokoelmassa Hiljaiset silmät

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin metaforien rakentumista ja merkityksiä kehitysvammaisten kirjoittamissa runoissa runokokoelmassa Hiljaiset silmät (1991). Runokokoelma on syntynyt kehitysvammaisille järjestetyn runokilpailun tuloksena, ja se sisältää 24 kehitysvammaisen kirjoittajan runoja, joita teoksen toimittajat ovat kokoelmaan valinneet yhteensä 50. Tutkin runojen metaforia kognitiivisen metaforateorian kautta. Tulkitsen runoja ja niiden metaforia kehitysvammaisten kielellisen ja kulttuurisen variaation näkökulmasta. Tutkimukseni keskiössä ovat kysymykset siitä, miten kehitysvammaisten kirjoittama runous hyödyntää metaforia ja millaisia merkityksiä nämä metaforat saavat kehitysvammaisten omasta kulttuurista käsin. Tarkastelen erityisesti sitä, millaisia konventionaalisia metaforia kehitysvammaisten runous käyttää ja toisaalta myös sitä, millaisia ei-konventionaalisia ja uusia metaforia runoista löytyy niiden erityisen kontekstin kautta.

Koska Hiljaiset silmät eroaa sekä taustaltaan että rakenteeltaan konventionaalisista runokokoelmista, esittelen tutkimukseni aluksi runokokoelman rakentumista ja sen käsittelemiä teemoja ja hahmottelen runokokoelmalle teoskokonaisuuden poetiikkaa. Tämän jälkeen siirryn analysoimaan runokokoelman runoja tarkemmin. Olen valinnut tarkastelun kohteeksi yhdeksän runoa, jotka edustavat kohdeteokseni kolmea keskeisintä aihepiiriä; luontoa, aikaa sekä sairautta ja kuolemaa. Tutkielmani käsittelyluvut jakautuvat näiden aihepiirien mukaisesti. Analysoin runoja pääosin George Lakoffin kognitiivisen metaforateorian avulla, mutta hyödynnän myös Mikko Turusen semanttisen yhteisalueen ideaa aineiston yksityiskohtaisen analyysin työkaluna. Tulkitsen runoja kehitysvammaisten kulttuurista taustaa vasten ja tukeudun metaforisen variaation analyysissä Zoltán Kövecseen tutkimuksiin metaforien kulttuurisesta variaatiosta.

Kohdeteokseni runoja yhdistävät yleisinhimilliset teemat, kuten kysymykset hyvästä elämästä, ihmisarvosta ja erilaisuudesta, ja ne liittyvät kiinteästi kehitysvammaisten kulttuuriseen kontekstiin. Runot hyödyntävät konventionaalisia metaforia, jotka saavat kuitenkin uusia merkityksiä kehitysvammaisten kontekstin kautta. Runoista nousee esiin myös uusia, ei-konventionaalisia metaforia, jotka kumpuavat kehitysvammaisten omasta ruumiillisuuden kokemuksesta ja suhteesta ympäröivään maailmaan. Kohdeteokseni runojen kautta ei-kehitysvammainen lukija voi tutustua kehitysvammaisten ajatus- ja kokemusmaailmaan, mutta samalla runot ottavat vahvasti kantaa valtavirtakulttuurin keskuudessa vallitseviin stereotyyppisiin käsityksiin, joita vammaisiin henkilöihin yleisesti liitetään. Hiljaiset silmät on paitsi ainutlaatuinen kokoelma eri kirjoittajien sanataideteoksia myös yhteiskunnallisesti kantaaottava teoskokonaisuus, joka korostaa kehitysvammaisen henkilön positiivista erityisyyttä ja oikeutta tasa-arvoiseen kohteluun yhteiskunnan jäsenenä.