Autovasta-aineiden esiintyvyys epilepsiaa sairastavilla lapsilla
KUKKONEN, ANNA (2014)
KUKKONEN, ANNA
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401241063
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401241063
Tiivistelmä
Epilepsia on monitekijäinen aivojen kohtauksellinen sairaus, ja sen syntyyn on liitetty monia geneettisiä ja ympäristö-riippuvaisia tekijöitä. Immuunijärjestelmän toimintahäiriöiden ja epilepsian välistä yhteyttä on tutkittu, ja tavoitteena on ollut löytää epilepsian ilmaantumista ja vaikeahoitoisuutta ennustavia tekijöitä immuunijärjestelmän mitattavissa olevista parametreista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää immuunijärjestelmän toimintahäiriöiden merkitystä lapsuusiän epilepsian etiologiana ja vaikeahoitoisuutta ennustavana tekijänä. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään mm. autovasta-aineiden ja immuunijärjestelmän toimintahäiriöiden ilmaantumisajankohtaa ja pysyvyyttä.
Tutkimus on osa tutkimuskokonaisuutta, jonka ensimmäisessä jo julkaistussa osassa (Eriksson et al. 2001) selvitettiin tiettyjen immuunijärjestelmän toimintaa kuvaavien muuttujien esiintymistä epilepsiaa sairastavilla lapsilla. Tässä tutkimuksen seuraavassa osassa on käsitelty ensimmäisessä osassa olleiden tutkimuspotilaiden seurantanäytteitä. Osaan 1. osallistuneista tutkimuspotilaista otettiin seurantanäytteet n. yhden ja kahden vuoden kuluttua (=kevät 2000 ja kevät 2001) ensimmäisistä näytteistä. Tässä seurantatutkimuksessa arvioitiin siis 1. osan luotettavuutta vertailemalla saatuja tuloksia, eli seurantanäytteitä.
Tutkimusaineistossa eli 49 lapsipotilaan joukossa vähintään yhden vasta-aineen muutos tutkimusajan puitteissa havaittiin 26:lla lapsella, ja 13:lla oli enemmän kuin yksi poikkeava arvo. Vasta-ainetasoissa tapahtunutta muutosta tutkittiin mittaamalla kardiolipiini-, beta-2-glykoproteiini- 1- ja tumavasta-aineet lasten seeruminäytteistä yhden ja kahden vuoden päästä ensimmäisestä näytteestä. Edellä mainittujen vasta-ainetasojen muutoksia tarkasteltaessa käytettiin ristiintaulukointimenetelmää muutosten ja erilaisten muuttujien mahdollisten korrelaatioiden selvittämiseksi.
Kardiolipiinivasta-aineet muuttuivat viidellä potilaalla seurannassa negatiivisiksi. Koko joukon tasolla merkittävää oli, että muutoksen negatiivinen suunta tai negatiivisena pysyminen korreloi matalaan epileptiseen kohtausaktiivisuuteen. Negatiivinen vasta-ainetaso seurannassa oli myös yhteydessä MRI-kuvien löydöksettömyyteen. B2GP1-vasta-aineet pysyivät seurannassa lähes koko populaatiolla negatiivisina. Negatiivisina pysyneiden vasta-aineiden ja kohtausfrekvenssin välillä havaittiin samankaltainen yhteys kuin aCL-vasta-aineillakin. Tumavasta-aineiden muutokset olivat aineistossa satunnaisia, mutta muutoksen suunta näytti merkitsevästi korreloivan potilaan sukupuoleen.
Kokonaisuudessaan vasta-aineiden pysyvyydestä on tutkimuksen perusteella vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä aineiston pienen koon takia. Mielenkiintoista kuitenkin on, että lapsuusiän epilepsian harva kohtausfrekvenssi näytti korreloivan vasta-ainenegatiivisuuden kanssa. Todennäköistä kuitenkin on, että lapsuusiän epilepsioissa havaittujen korkeiden vasta-ainetasojen merkitys epilepsian synnyssä ja tautiaktiivisuuden osoittajana on assosiatiivinen, ja liittyy vain joihinkin tiettyihin epilepsiasyndroomiin.
Tutkimus on osa tutkimuskokonaisuutta, jonka ensimmäisessä jo julkaistussa osassa (Eriksson et al. 2001) selvitettiin tiettyjen immuunijärjestelmän toimintaa kuvaavien muuttujien esiintymistä epilepsiaa sairastavilla lapsilla. Tässä tutkimuksen seuraavassa osassa on käsitelty ensimmäisessä osassa olleiden tutkimuspotilaiden seurantanäytteitä. Osaan 1. osallistuneista tutkimuspotilaista otettiin seurantanäytteet n. yhden ja kahden vuoden kuluttua (=kevät 2000 ja kevät 2001) ensimmäisistä näytteistä. Tässä seurantatutkimuksessa arvioitiin siis 1. osan luotettavuutta vertailemalla saatuja tuloksia, eli seurantanäytteitä.
Tutkimusaineistossa eli 49 lapsipotilaan joukossa vähintään yhden vasta-aineen muutos tutkimusajan puitteissa havaittiin 26:lla lapsella, ja 13:lla oli enemmän kuin yksi poikkeava arvo. Vasta-ainetasoissa tapahtunutta muutosta tutkittiin mittaamalla kardiolipiini-, beta-2-glykoproteiini- 1- ja tumavasta-aineet lasten seeruminäytteistä yhden ja kahden vuoden päästä ensimmäisestä näytteestä. Edellä mainittujen vasta-ainetasojen muutoksia tarkasteltaessa käytettiin ristiintaulukointimenetelmää muutosten ja erilaisten muuttujien mahdollisten korrelaatioiden selvittämiseksi.
Kardiolipiinivasta-aineet muuttuivat viidellä potilaalla seurannassa negatiivisiksi. Koko joukon tasolla merkittävää oli, että muutoksen negatiivinen suunta tai negatiivisena pysyminen korreloi matalaan epileptiseen kohtausaktiivisuuteen. Negatiivinen vasta-ainetaso seurannassa oli myös yhteydessä MRI-kuvien löydöksettömyyteen. B2GP1-vasta-aineet pysyivät seurannassa lähes koko populaatiolla negatiivisina. Negatiivisina pysyneiden vasta-aineiden ja kohtausfrekvenssin välillä havaittiin samankaltainen yhteys kuin aCL-vasta-aineillakin. Tumavasta-aineiden muutokset olivat aineistossa satunnaisia, mutta muutoksen suunta näytti merkitsevästi korreloivan potilaan sukupuoleen.
Kokonaisuudessaan vasta-aineiden pysyvyydestä on tutkimuksen perusteella vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä aineiston pienen koon takia. Mielenkiintoista kuitenkin on, että lapsuusiän epilepsian harva kohtausfrekvenssi näytti korreloivan vasta-ainenegatiivisuuden kanssa. Todennäköistä kuitenkin on, että lapsuusiän epilepsioissa havaittujen korkeiden vasta-ainetasojen merkitys epilepsian synnyssä ja tautiaktiivisuuden osoittajana on assosiatiivinen, ja liittyy vain joihinkin tiettyihin epilepsiasyndroomiin.