Transnational families in the making: the Polish experience of living between Poland and Finland during and after the Cold War

Abstract

Transnationaalisen perheen rakentuminen arjessa: Puolalainen kokemus ylirajaisesta elämästä Suomen ja Puolan välillä kylmän sodan aikana ja sen jälkeen

Tämä antropologinen tutkimus tarkastelee sellaisia perheitä, joiden arkielämä jakaantuu Suomen ja Puolan välille, ja joiden jäsenet elävät arkeaan erillään toisistaan näissä maissa. Tutkimuksessa on mukana sekä pysyvästi että väliaikaisesti Suomessa asuvia puolalaisia, heidän Suomessa kasvaneita lapsiaan sekä heidän Puolassa asuvia perheenjäseniään. Ajallisesti tutkimus kattaa sekä Kylmän sodan ajan että sen jälkeisen ajan. Tällaiset perheet, jotka elävät arkeaan kansallisvaltion rajojen yli, määritellään tutkimuksessa transnationaaleiksi eli ylirajaisiksi perheiksi. Tutkimus perustuu etnografiseen kenttätyöhön, joka toteutettiin Suomessa ja Puolassa vuosina 2006-2009.

Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti sitä ajatusta, että ihmiset kiinnittyisivät luonnollisesti vain yhteen paikkaan; siis sitä, että ihmiset kuuluvat vain yhteen kansakuntaan ja elävät elämäänsä yhdessä massa ja yhden katon alla. Vakiintunut maastamuutto-maahanmuutto-sopeutuminen-kotoutuminen –malli heijastelee hyvin tätä yhteen paikkaan juurtumisen ideaalia. Tässä ajattelutavassa oletetaan, että että kun ihmiset muuttavat uuteen maahan, he samalla katkaisevat suhteensa entiseen asuinmaahansa sekä sinne jääneisiin perheenjäseniin, ja keskittyvät sen sijaan sopeutumaan uuteen maahan. Tämä tutkimus osoittaa, että Suomessa asuvat puolalaiset ylläpitävät vahvoja siteitä Puolaan ja siellä oleviin perheenjäseniin. Ylirajaista tai transnationaalia perhettä ylläpidetään suhteellisen järjestelmällisten ”sukulaistamisen” käytäntöjen avulla. Näihin käytäntöihin kuuluvat vierailut, ritualisoitu teknologiavälitteinen yhteydenpito sekä tunnesiteiden ylläpito. Ylirajainen perhe-elämä ei näyttäydy yksinomaan positiivisena, vaan myös monia ristiriitoja sisältävänä.

Suurvaltapolitiikka sekä erilaiset kansalliset politiikat ovat luoneet toisistaan poikkeavat olosuhteet perhesuhteiden ylläpidolle. Tutkimus osoittaa, kuinka ylirajainen perhe-elämä muotoutuu historiallisten olosuhteinen asettamissa rajoissa, mutta ei ole suoraan niiden määräämää. Kylmän sodan aikana perhe-elämä oli paljon haastavampaa rautaesiripun yli kuin nykyisin; erityisesti kommunistisen Puolan valtion tiukka maastamuuttopolitiikka sekä ristiriitainen suhde länteen vaikeuttivat perhe-elämää tuona aikana. Kaikesta huolimatta perheet ylläpitivät suhteita myös Kylmän sodan aikana, purkaen näin rautaesiripun tuottamia jakolinjoja. Nykyisin ylirajainen perhe-elämä ja ylisukupolvinen jatkuvuus ovat monin tavoin helpompia ylläpitää, mutta nykyaika on tuonut myös uusia sekä materiaalisiin olosuhteisiin että perheiden tunnesuhteisiin liittyviä haasteita. Kansallisvaltiot eivät ole menettäneet merkitystään, vaan ne muokkaavat transnationaalia perhe-elämää ehkä hienovaraisemmilla tavoilla kuin aikaisemmin.

Sekä Suomi että Puola ovat tärkeitä paikkoja tutkimukseni henkilöille. Transnationaalit perheet kiinnittyvät paikkoihin erilaisten arkisten käytäntöjen avulla, ja he kiinnittävät uudet suomalaiset jäsenensä osaksi kansallisvaltiot ylittävää perheverkostoaan ja sen arkea. Erityisesti toinen sukupolvi kiinnittyy Suomeen hyvin vahvasti. Tutkimukseni transnationaaleja perheitä ei siis sido kiinnittyminen vain yhteen paikkaan, kuten maahanmuuttopolitiikka ja kansallismieliset ideologiat usein olettavat. Sekä fyysisesti että mentaalisesti nämä perheet elävät perhe-elämäänsä rajojen yli, pikemminkin kuin niiden sisäänsä sulkemana.

This anthropological study addresses families that live their everyday life separated from each other between Poland and Finland during and after the Cold War, from the perspective of Polish people residing permanently or temporarily in Finland, their children who grew up in Finland and family members in Poland. The families living separated by national borders are defined as transnational families. They include biological and in-law family members, close friends and companion animals. The study is based on the ethnographic fieldwork I conducted in Finland and Poland between 2006 and 2009.

The study looks critically at the sedentary idea that people live and are naturally linked to only one country: they have one national belonging and lead their family life within one country and under “one roof”, which is considered as the moral family ideal. This sedentary idea is reflected in the popular emigration-immigration-assimilation model, which assumes that when people migrate, they severe ties with the country of origin and family members they left behind, and focus on the “assimilation” to the country of destination. In contrast, my study shows that Polish people living in Finland have continuously maintained strong ties with Poland and family members living there. Transnational life is maintained through the relatively ordered process of transnational “kinning”, including ritualized practices of technologically-mediated communication and visits, transnational emotion work and support in negotiating socioeconomic hierarchy. For my interlocutors, the transnational family life is ambivalent, rather than strictly positive experience.

Different geopolitical conditions and nation-state policies created different conditions for the kinning practices. My study shows that transnational families work through different historical periods and nation-state policies rather than being determined by them. Living across borders was more difficult across the Iron Curtain, due to the Polish communist state’s unfavourable emigration policies and ambiguous political-economic relationship with the Western world. Nevertheless, families maintained transnational contact also during the Cold War, dismantling the Iron Curtain divide. Nowadays, transnational family life, including its intergenerational continuity, seems to be easier to maintain, but it becomes difficult in new ways, emotionally and materially. Nation-state has not ceased to matter, but conditions transnational family in more subtle ways than before.

Poland is important for my interlocutors’ transnational family life, but so is Finland. In this thesis, transnational families are emplaced rather than deterritorialized, expanding their living habitat and incorporating new “Finnish” social and cultural ties into their transnational family life. Emplacement in Finland is particularly visible among the second generation of transnational family members, whom I discuss as the transnational second generation. Transnational family members of my study are thus not bounded by a reference and belonging to a single country as migration policies and nationalist ideologies assume. Physically and mentally, they live across borders, rather than within them.