Tarina herää eloon - näkökulmia nukketeatterin käsikirjoituksen laatimiseen
MEURMAN, SINIKKA (2013)
2013
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312201776
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312201776
Tiivistelmä
Nukketeatterin suosio on kasvanut Suomessa sen satavuotisen taipaleen aikana koko ajan. Suomessa toimii tällä hetkellä monia ammattiryhmiä sekä lukuisia harrastajaryhmiä.Jokaisen nukketeatteriesityksen pohjana on tarina, josta lähdetään esitystä toteuttamaan. Aiheeni on tässä pro gradu -tutkielmassani pohtia mitä vaatimuksia on hyvälle ja toimivalle nukketeatteritekstille. Pohdin myös sitä, pitääkö nukketeatterille kirjoittavan henkilön ottaa huomioon jotain sellaista, mitä draamateatterille kirjoittavan ei ole tarpeellista huomioida.
Tutkielma on toteutettu laadullisena, fenomenologis-hermeneuttisena tutkimuksena, jossa empiirinen tutkimusote on voimakkaasti esillä. Kirjallisuuden, haastattelujen sekä oman kokemukseni kautta olen pyrkinyt kartoittamaan hyvän nukketeatterikäsikirjoituksen vaatimuksia. Esimerkkitapauksenani käytän Nukketeatteri Hupilaisen näytelmää Thórlak, jään ja meren poika (2008). Peilaan tämän käsikirjoituksen avulla kirjallisuuden ja haastattelujen kautta esiin nousseita tärkeitä asioita, joita olisi hyvä huomioida, kun kirjoittaa nukketeatterille.
Suomalainen nukketeatteri on suurimmaksi osaksi suunnattu lapsiyleisölle, jolloin lapsen maailman tunteminen on ensiarvoisen tärkeää, kun kirjoitetaan nukketeatterille. Lapsi on katsojana vaativa, hän haluaa esitykseltä aitoutta ja totuudellisuutta. Nukketeatteri on monella tavalla lähellä lasten elämää, nuket heräävät eloon, aikaa ja paikkaa voidaan hetkessä muuttaa ja nukketeatterille tyypillinen interaktiivisuus innostaa lapsiyleisöä. Dramaturgian periaatteet ovat hyvin samanlaiset oli kyseessä sitten draamateatteri tai nukketeatteri, mutta fiktion voimakas läsnä olo nukketeatterissa vaatii katsojilta enemmän mielikuvitusta kuin draamateatterin yleisöltä. Erilaista on myös se, että nukketeatterissa puhe on aina alisteinen toiminnalle. Hyvä tarina näytelmän pohjana, vaihtelevat juonen käänteet, oivaltava dialogi ja usko nuken voimaan ovat avaimia hyvälle nukketeatterikäsikirjoitukselle.
Tutkielma on toteutettu laadullisena, fenomenologis-hermeneuttisena tutkimuksena, jossa empiirinen tutkimusote on voimakkaasti esillä. Kirjallisuuden, haastattelujen sekä oman kokemukseni kautta olen pyrkinyt kartoittamaan hyvän nukketeatterikäsikirjoituksen vaatimuksia. Esimerkkitapauksenani käytän Nukketeatteri Hupilaisen näytelmää Thórlak, jään ja meren poika (2008). Peilaan tämän käsikirjoituksen avulla kirjallisuuden ja haastattelujen kautta esiin nousseita tärkeitä asioita, joita olisi hyvä huomioida, kun kirjoittaa nukketeatterille.
Suomalainen nukketeatteri on suurimmaksi osaksi suunnattu lapsiyleisölle, jolloin lapsen maailman tunteminen on ensiarvoisen tärkeää, kun kirjoitetaan nukketeatterille. Lapsi on katsojana vaativa, hän haluaa esitykseltä aitoutta ja totuudellisuutta. Nukketeatteri on monella tavalla lähellä lasten elämää, nuket heräävät eloon, aikaa ja paikkaa voidaan hetkessä muuttaa ja nukketeatterille tyypillinen interaktiivisuus innostaa lapsiyleisöä. Dramaturgian periaatteet ovat hyvin samanlaiset oli kyseessä sitten draamateatteri tai nukketeatteri, mutta fiktion voimakas läsnä olo nukketeatterissa vaatii katsojilta enemmän mielikuvitusta kuin draamateatterin yleisöltä. Erilaista on myös se, että nukketeatterissa puhe on aina alisteinen toiminnalle. Hyvä tarina näytelmän pohjana, vaihtelevat juonen käänteet, oivaltava dialogi ja usko nuken voimaan ovat avaimia hyvälle nukketeatterikäsikirjoitukselle.