Complementation and Meaning of Forbear in 18th and 19th Century British and American English
PETERI, VEERA (2013)
2013
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312191773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312191773
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muutoksia nykypäivän englannissa jo harvinaiseksi käyneen forbear-verbin komplementaatiossa ja merkityksessä 1710-luvulta 1920-luvulle. Pääpaino tutkimuksessa on brittienglannissa, jota tutkitaan kolmeen aikajaksoon jaettua Corpus of Late Modern English Texts -korpusta hyödyntäen. Jaksotus antaa mahdollisuuden tarkastella muutoksia verbin koplementaatio-rakenteissa seitsemänkymmenen vuoden välein aikakautena, joka on erityisesti verbien lause-komplementaation osalta tutkitusti merkittävä. Jaksotus mahdollistaa myös sopivan vertailukohteen muodostamisen Corpus of Historical American English -korpuksesta, joka alkaa vasta vuodesta 1810. COHA-korpuksesta tutkimukseen valikoituivat siten vuodet 1850¬?1920, jotka vastaavat CLMET-korpuksen kolmatta aikajaksoa. Vertailukelpoisuuden parantamiseksi edelleen COHA:sta valittiin vain sen fiction-tekstityyppi, joka parhaiten vastaa pääosin kaunokirjallisista teksteistä koostuvaa CLMET-korpusta.
Tutkimuksen teoreettisena kivijalkana voidaan pitää Günter Rohdenburgin lanseeraamaa käsitettä the Great Complement Shift, joka kuvaa viimeisten 400 vuoden aikana englannin kielen lause-komplementaatiossa tapahtuneita muutoksia. Tutkittava verbi forbear on aikaisemman tutkimuksen perusteella hyvä esimerkki tästä muutoksesta, sillä sen lisäksi, että verbi alkoi valita -ing komplementteja varhain, ne myös lisääntyivät nopeasti to-infinitiivien rinnalla. Myös tässä tutkimuksessa -ing muodon ja to-infinitiivien levinneisyyttä tarkastellaan ajallisesti, mutta myös komplementtivalintaan vaikuttavan Complexity Principle -periaatteen pohjalta. Forbear-verbin osalta -ing muodon esiintyvyyteen on kuitenkin olennaisesti liittynyt myös ns. mikro-semanttinen tekijä, eli verbiä edeltävä cannot/could not -rakenne. Rakenteen merkitys onkin tärkeä osa tutkimuksen analyysiä, jossa rakenteeseen sisältyvälle -ing komplementin preferenssille pyritään tarjoamaan lausekomplementtien semantiikkaan ja forbear-verbin merkitykseen (päälähteenä Oxford English Dictionary) pohjautuva perustelu.
Tutkimuksessa tarkastellaan lausekomplementtien lisäksi myös muita komplementtityyppejä, sekä komplementtien ja verbin eri merkitysten vastaavuutta. NP komplementtien osalta mielenkiintoisin löydös ovat ns. puheakti-substantiivilausekkeet, joiden yhteydessä komplementista on mahdollista jättää pois ylimääräinen kommunikaatioverbi. ZERO-komplementaation analysointi paljastaa sen sijaan mahdollisuuden koko komplementin poisjäännille konteksteissa, joissa sen sisältö on jo käynyt ilmi. Amerikan ja brittienglannin paljastuvat tutkimuksessa pieniksi, vaikka edellä mainitun arvioidaankin olevan komplementaatiokehityksessä lievästi edellä.
Tutkimuksen teoreettisena kivijalkana voidaan pitää Günter Rohdenburgin lanseeraamaa käsitettä the Great Complement Shift, joka kuvaa viimeisten 400 vuoden aikana englannin kielen lause-komplementaatiossa tapahtuneita muutoksia. Tutkittava verbi forbear on aikaisemman tutkimuksen perusteella hyvä esimerkki tästä muutoksesta, sillä sen lisäksi, että verbi alkoi valita -ing komplementteja varhain, ne myös lisääntyivät nopeasti to-infinitiivien rinnalla. Myös tässä tutkimuksessa -ing muodon ja to-infinitiivien levinneisyyttä tarkastellaan ajallisesti, mutta myös komplementtivalintaan vaikuttavan Complexity Principle -periaatteen pohjalta. Forbear-verbin osalta -ing muodon esiintyvyyteen on kuitenkin olennaisesti liittynyt myös ns. mikro-semanttinen tekijä, eli verbiä edeltävä cannot/could not -rakenne. Rakenteen merkitys onkin tärkeä osa tutkimuksen analyysiä, jossa rakenteeseen sisältyvälle -ing komplementin preferenssille pyritään tarjoamaan lausekomplementtien semantiikkaan ja forbear-verbin merkitykseen (päälähteenä Oxford English Dictionary) pohjautuva perustelu.
Tutkimuksessa tarkastellaan lausekomplementtien lisäksi myös muita komplementtityyppejä, sekä komplementtien ja verbin eri merkitysten vastaavuutta. NP komplementtien osalta mielenkiintoisin löydös ovat ns. puheakti-substantiivilausekkeet, joiden yhteydessä komplementista on mahdollista jättää pois ylimääräinen kommunikaatioverbi. ZERO-komplementaation analysointi paljastaa sen sijaan mahdollisuuden koko komplementin poisjäännille konteksteissa, joissa sen sisältö on jo käynyt ilmi. Amerikan ja brittienglannin paljastuvat tutkimuksessa pieniksi, vaikka edellä mainitun arvioidaankin olevan komplementaatiokehityksessä lievästi edellä.