Narrina goottilaislinnassa : lajiparodia Päivi Alasalmen postmodernistisessa romaanissa Vainola
HIRVELÄ, MIA (2013)
2013
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312181770
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312181770
Tiivistelmä
Pro gradu-tutkielmani tarkastelee, mitä erilaisia lajirepertoaareja Päivi Alasalmen Vainolasta (1996) on löydettävissä ja kuinka ne parodioituvat teoskokonaisuudessa. Vainola on näkemykseni mukaan postmodernistinen romaani, joka leikittelee, jäljittelee ja kääntää nurin muiden lajirepertoaarien elementtejä ja konventioita. Selkeimpänä lajiparodian kohteena on goottilainen kirjallisuus, mutta myös muiden romantiikan ajan romanssien, kosio- ja viettelysromaanin konventioita parodioidaan. Vainola parodioi myös dekkaria, joka on saanut vaikutteita niin goottilaisesta kirjallisuudesta kuin myös karnevalistisesta romaanista, jonka piirteitä Vainola myös parodioi. Romaania voidaan tulkita jopa menippolaisen satiirin parodiana, mikä perustuu erityisesti erinäisiin lajeihin linkittyvään epäluotettavan kertojan tyyppiin, hullun narrin hahmoon, joka on yhtä aikaa koominen ja traaginen hahmo.
Lajiparodian ohella tutkinkin työssäni, miten narrihahmoa eritellään sen lajikytköksistä ja mitä merkityksiä tällainen hahmo saa. Tarkastelen myös, kuinka tällaisen hahmon kautta parodioidaan psykoanalyysia. Edelleen tutkimukseni osatehtävänä tutkin, kuinka romaanin erilaiset lajipiirteet kietoutuvat toisiinsa, ja kuinka kauhu ja komiikka sulautuvat Vainolassa toisiinsa. Aineistoni pohjautuu uusimpaan kotimaiseen kirjallisuuden tutkimukseen, kuten Sari Salinin tutkimukseen Narri kertojana: Kultaisesta aasista suomalaiseen postmodernismiin (2008) sekä Jukka Sarjalan 2007 julkaistuun tutkimukseen Salonkien aaveet: Varhaisin kauhuromantiikka Suomen kirjallisuudessa.
Lajiparodian ohella tutkinkin työssäni, miten narrihahmoa eritellään sen lajikytköksistä ja mitä merkityksiä tällainen hahmo saa. Tarkastelen myös, kuinka tällaisen hahmon kautta parodioidaan psykoanalyysia. Edelleen tutkimukseni osatehtävänä tutkin, kuinka romaanin erilaiset lajipiirteet kietoutuvat toisiinsa, ja kuinka kauhu ja komiikka sulautuvat Vainolassa toisiinsa. Aineistoni pohjautuu uusimpaan kotimaiseen kirjallisuuden tutkimukseen, kuten Sari Salinin tutkimukseen Narri kertojana: Kultaisesta aasista suomalaiseen postmodernismiin (2008) sekä Jukka Sarjalan 2007 julkaistuun tutkimukseen Salonkien aaveet: Varhaisin kauhuromantiikka Suomen kirjallisuudessa.