"Kuulen eri näkökantoja, olen mukana ja ymmärrän miksi joku on eri mieltä." Tutkimus oikeusministeriön kansalaisraati-hankkeesta deliberatiivisen demokratian osallistamismenetelmänä

Abstract

Länsimaisten demokratioiden nykyaikaiset ongelmat, kuten kansalaisten äänestysaktiivisuuden laskeminen, puolueuskollisuuden vähentyminen ja kansalaisten entistä löyhempi kiinnittyneisyys edustuksellisen demokratian instituutioihin, ovat heijastuneet myös demokratiateoreettiseen ajatteluun. Demokratiateoriassa tapahtui 1990-luvulle tultaessa selvä käänne liberaaliteoreettisesta traditiosta kohti osallistuvan ja deliberatiivisen demokratian painotuksia. Perinteisen demokratian ongelmia onkin pyritty ratkaisemaan erilaisilla deliberatiivisen demokratiateorian pohjalta syntyneillä deliberatiivisilla kokeiluilla, joissa tavalliset kansalaiset voivat osallistua tiettyjen sääntöjen mukaan organisoituun deliberatiiviseen keskusteluun.

Tutkielman aiheena on oikeusministeriön vuonna 2013 yhdessä Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Sivistysliitto Kansalaisfoorumi ry:n kanssa pilottikokeiluna toteutettu deliberatiivinen kansalaisraati-hanke, joka järjestettiin kansalaisnäkemyksen mukaan saamiseksi oikeusministeriön valmistelemaan demokratiapoliittiseen selontekoon. Tutkielmassa tarkastelen sitä, miten kansalaisraati-hanke toteutti deliberatiivisen demokratiateorian ihanteita sekä sitä, miten kansalaisraadin osallistujat hankkeen kokivat. Vastausta tutkimuskysymykseen etsin peilaamalla osallistujien kokemuksia viiteen deliberatiivisen demokratiateorian kriteeriin, jotka nousevat alan kirjallisuudessa esiin puhuttaessa deliberatiivisen demokratian tyypillisistä piirteistä tai ihanteista. Nämä kriteerit ovat: legitimiteetti ja kollektiivinen päätöksenteko, poliittinen tasa-arvo ja inklusiivisuus, deliberatiivinen keskustelu, preferenssien muuttaminen ja kansalaiskasvatus. Tutkimuksen tarkoituksena on myös esittää suosituksia vastaavien osallistamismenetelmien käytölle tulevaisuudessa.

Tutkimusaineisto koostui kansalaisraadin osallistujille suorittamistani kyselyistä, joita oli kolme: alku-, loppu- ja lisäkysely. Kyselyiden lisäksi keräsin aineistoa myös havainnoimalla. Osallistuin raatien toimintaan ja seurasin niissä käytyjä keskusteluja. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten mukaan kansalaisraati toimi hyvin kansalaisten mielipiteitä kokoavana osallistamismenetelmänä. Vastaavien menetelmien käyttö tulee kuitenkin vastaisuudessa sitoa vahvemmin poliittiseen päätöksentekoon, jotta osallistujat kokevat osallistumisellaan olevan todellista vaikuttavuutta. Järjestäjien tulee kiinnittää huomiota poliittisen tasa-­arvon ja inklusiivisuuden turvaamiseen osallistujien rekrytoinnissa. Tutkimus osoittaa myös sen, että menetelmien strukturointi on altis manipulaatiolle. Deliberatiivisen keskustelun teoreettisten kriteerien täyttyminen vaatiikin tarkkaa suunnittelua ja osallistujien ohjeistamista. Keskustelun ohjaajien eli moderaattoreiden toiminta oli keskeinen tekijä deliberativisen keskustelun onnistumisessa, joten heidän valintaan ja kouluttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kansalaisraati toimi hyvin poliittisena voimaannuttajana sekä kansalaiskasvatuksen menetelmänä, sillä raatien myötä osallistujat kokivat poliittisen tietoutensa lisääntyneen ja politiikka tuntui läheisemmältä kuin mitä se oli ollut ennen raateihin osallistumista.