Omistusrakenteet keskitasoisilla suomenoppijoilla
ALANEN, HANNA-KAISA (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312131738
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312131738
Tiivistelmä
Tarkastelen työssäni keskitasoisten suomenoppijoiden eri omistuksen lajien ja omistusrakenteiden hahmottamista ja käyttöä lausetasolla. Pieni aineistoni perustuu laatimiini tehtäviin, joihin vastasi 36 B1-B2-tasoista suomenoppijaa. Verrokkiryhmäksi on valittu ryhmä neljäsluokkalaisia oppilaita, jotka vastasivat samoihin tehtäviin.
Omistaminen on laaja semanttinen konsepti, jonka tavallisesti määritellään käsittävän luovutettavan, konkreettisen, omistuksen (pysyvä omistus, tilapäinen omistus tai hallussapito), eroamattoman omistuksen (inherentti tai ei-inherentti) sekä yleensä myös absraktin omistuksen. Omistusrakenteiksi voidaan nimittää omistuslausetta "x:llä on y", genetiivipredikatiivilausetta "y on x:n" sekä genetiivilauseketta "x:n y". Tarkastelen työssäni eniten omistuslausetta, sekä mainittujen rakenteiden lisäksi omistusta tai sen siirtymistä ilmaisevia verbejä sekä ulkopaikallisijaisia habitiiviadverbiaaleja. Näkökulmana on pyritty pitämään rakenteiden merkitys.
Luovutettavaa ja abstraktia omistusta voitaneen pitää tavallisimpina omistuksen lajeina, ja niitä ilmaistaan ja ymmärretään pääasiassa hyvin. Muutamat tehtävät, jotka mittasivat pysyvän ja tilapäisen omistuksen eroa, näyttivät osoittavan, ettei ero ollut kummallekaan vastaajaryhmälle täysin selvä, mutta aineisto oli tällä kohtaa riittämätön. Erityisesti osa-kokonaisuuslauseissa elollisen (intentionaalisen) entiteetin osiensa kuuluminen kokonaisuuteen ilmaistaan omistajanadessiivilla, kun taas elottoman (ei-intentionaalisen) entiteetin osiensa kuuluminen kokonaisuuteen ilmaistaan sisäpaikallissijaisella adverbiaalilla. Informanttini eivät pääasiassa tehneet tällaista erottelua, tai ainakaan se ei ollut täysin johdonmukaista niin S1- kuin S2-vastaajillakaan. Suomenoppijat eivät aina onnistuneet löytämään sopivia omistuksen siirtymistä kuvaavia verbejä. Myös habitiiviadverbiaalien käyttö aiheutti hankaluuksia: vastaustensa perusteella vastaajat eivät hallinneet omistettavan siirtymisen suuntaa.
Omistaminen on laaja semanttinen konsepti, jonka tavallisesti määritellään käsittävän luovutettavan, konkreettisen, omistuksen (pysyvä omistus, tilapäinen omistus tai hallussapito), eroamattoman omistuksen (inherentti tai ei-inherentti) sekä yleensä myös absraktin omistuksen. Omistusrakenteiksi voidaan nimittää omistuslausetta "x:llä on y", genetiivipredikatiivilausetta "y on x:n" sekä genetiivilauseketta "x:n y". Tarkastelen työssäni eniten omistuslausetta, sekä mainittujen rakenteiden lisäksi omistusta tai sen siirtymistä ilmaisevia verbejä sekä ulkopaikallisijaisia habitiiviadverbiaaleja. Näkökulmana on pyritty pitämään rakenteiden merkitys.
Luovutettavaa ja abstraktia omistusta voitaneen pitää tavallisimpina omistuksen lajeina, ja niitä ilmaistaan ja ymmärretään pääasiassa hyvin. Muutamat tehtävät, jotka mittasivat pysyvän ja tilapäisen omistuksen eroa, näyttivät osoittavan, ettei ero ollut kummallekaan vastaajaryhmälle täysin selvä, mutta aineisto oli tällä kohtaa riittämätön. Erityisesti osa-kokonaisuuslauseissa elollisen (intentionaalisen) entiteetin osiensa kuuluminen kokonaisuuteen ilmaistaan omistajanadessiivilla, kun taas elottoman (ei-intentionaalisen) entiteetin osiensa kuuluminen kokonaisuuteen ilmaistaan sisäpaikallissijaisella adverbiaalilla. Informanttini eivät pääasiassa tehneet tällaista erottelua, tai ainakaan se ei ollut täysin johdonmukaista niin S1- kuin S2-vastaajillakaan. Suomenoppijat eivät aina onnistuneet löytämään sopivia omistuksen siirtymistä kuvaavia verbejä. Myös habitiiviadverbiaalien käyttö aiheutti hankaluuksia: vastaustensa perusteella vastaajat eivät hallinneet omistettavan siirtymisen suuntaa.