Relation fille/mère: procédés de narration dans quelques autobiographies contemporaines Colette - Sarraute - Ernaux
KIEFFER-HUITTINEN, EMMANUELLE (2013)
2013
Ranskan kieli - French Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312101709
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312101709
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, mitä narraation menetelmiä muutamissa nykyisissä omaelämänkerroissa käytetään kuvatessa tytär-äiti -suhdetta. Kiinnostus kyseiseen aiheeseen syntyi luettuani Nathalie Sarrauten kirjan Enfance, joka käsittelee jatkuvasti ajankohtaista aihetta eli tytär-äiti -suhdetta. Sarrauten lisäksi kirjakokoelmaani kuuluu kahden muun rankalaisen naiskirjailijan teoksia, nimittäin Coletten Sido ja La Maison de Claudine sekä Annie Ernauxen Une femme ja "Je ne suis pas sortie de ma nuit". Hypoteesini on, että vaikka nämä kolme kirjailijaa käsittelevät samaa aihetta, he kuitenkin käyttävät toisistaan erilaisia narraation menetelmiä heidän oman persoonallisuutensa ja kirjoitustyylinsä mukaisesti. Tutkimukseni ensisijaisena tavoitteena on todentaa tämän väitteen todenmukaisuus tutkimalla Coletten, Sarrauten ja Ernauxen kirjoitustyylejä. Toissijaisena tavoitteenani on kartoittaa omaelämäkerta-määritelmä, sen toimintatapaa, historiaa ja esiintymisen syitä.
Ensiksi vastaan toissijaiseen tavoitteeseeni, minkä jälkeen esittelen kirjakokoelmani, siteraamani kirjailijat ja heidän teoksensa sekä analysoin niitä omaelämäkertomuksen työkaluilla. Sitten vastaan ensisijaiseen tavoitteeseeni analysoimalla omaelämäkertojen muutamaa sellaista ominaisuutta, jotka kuuluvat omaelämäkertomuksen tyylin vaatimuksiin. Nämä ominaisuudet liittyvät esimerkiksi narraation kertojaan, aikamuotoon ja tekstin dialogiin. Osoitan sen, miten kukin kirjailija käyttää niitä kirjoissaan, mikä todentaa hypoteesini todenmukaisuuden. Lisäksi esittelen ja analysoin kirjakokoelmassani esiintyvien äitien luonteenpiirteitä, jotka ovat aktiivisena heidän tytär-äiti -suhteessaan. Luetteloin myös tytär-äiti -suhteessa ilmeneviä tunteita.
Vaikka olemassa olevaan kirjallisuuteen verrattuna kirjakokoelmani on melko suppea, Coletten, Sarrauten ja Ernauxen esimerkkien kautta todistan sen, että tytär-äiti -suhde aiheesta täysin eri kirjoitustyyleillä kertominen on mahdollista. Colette käyttää hyvin monimutkaista sanastoa, rikasta kieltä ja erilaisia narraation menetelmiä. Puolestaan Ernaux kuvainnollisesti heittää paljaan totuuden lukijan silmille. Voitaisiin sanoa, että Sarrauten kirjoitustyyli sijaitsee Coletten ja Ernauxen tyylien välissä. Kirjakokoelma osoittaa sen, kuinka ristiriitainen tytär-äiti- suhde voi olla. Pro-graduni lopuksi avaan isähahmoa ja tyttären asemaa tytär-äiti-isä- suhteesssa. Tosin näitä aiheita voisi tarkemmin käsitellä mielenkiintoisina jatkotutkimusaiheina.
Ensiksi vastaan toissijaiseen tavoitteeseeni, minkä jälkeen esittelen kirjakokoelmani, siteraamani kirjailijat ja heidän teoksensa sekä analysoin niitä omaelämäkertomuksen työkaluilla. Sitten vastaan ensisijaiseen tavoitteeseeni analysoimalla omaelämäkertojen muutamaa sellaista ominaisuutta, jotka kuuluvat omaelämäkertomuksen tyylin vaatimuksiin. Nämä ominaisuudet liittyvät esimerkiksi narraation kertojaan, aikamuotoon ja tekstin dialogiin. Osoitan sen, miten kukin kirjailija käyttää niitä kirjoissaan, mikä todentaa hypoteesini todenmukaisuuden. Lisäksi esittelen ja analysoin kirjakokoelmassani esiintyvien äitien luonteenpiirteitä, jotka ovat aktiivisena heidän tytär-äiti -suhteessaan. Luetteloin myös tytär-äiti -suhteessa ilmeneviä tunteita.
Vaikka olemassa olevaan kirjallisuuteen verrattuna kirjakokoelmani on melko suppea, Coletten, Sarrauten ja Ernauxen esimerkkien kautta todistan sen, että tytär-äiti -suhde aiheesta täysin eri kirjoitustyyleillä kertominen on mahdollista. Colette käyttää hyvin monimutkaista sanastoa, rikasta kieltä ja erilaisia narraation menetelmiä. Puolestaan Ernaux kuvainnollisesti heittää paljaan totuuden lukijan silmille. Voitaisiin sanoa, että Sarrauten kirjoitustyyli sijaitsee Coletten ja Ernauxen tyylien välissä. Kirjakokoelma osoittaa sen, kuinka ristiriitainen tytär-äiti- suhde voi olla. Pro-graduni lopuksi avaan isähahmoa ja tyttären asemaa tytär-äiti-isä- suhteesssa. Tosin näitä aiheita voisi tarkemmin käsitellä mielenkiintoisina jatkotutkimusaiheina.