Ei ammattia vaan työelämää varten : ravitsemisalan opettajat murroksen tulkkeina

Abstract

Markkinasuuntautunut koulutuspolitiikka sekä työn ja työelämän muutos asettavat vaatimuksia ja muutospaineita erityisesti ammatilliselle koulutukselle, jolta vaaditaan joustavuutta tuottaa työelämän tarvitsemaa ammattitaitoista työvoimaa. Ammatillisia oppilaitoksia vaaditaan tekemään läheisempää yhteistyötä työpaikkojen kanssa ja yksilöllisiä opintopolkuja opiskelijoille sekä noudattamaan opetushallituksen sääntöjä ja ohjeita. Kaikki nämä vaatimukset näkyvät erityisesti ammatillisen opettajan työssä. Tutkimuksessa kuvataan ammatillisen toisen asteen ravitsemisalan opettajien arjen työtä, joka tuntuu olevan tänä päivänä paljon muuta kuin opiskelijoiden opettamista.

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää miten ravitsemisalan opettajat määrittävät työtään ja millaisena he näkevät tulevaisuuden ammattilaisuuden ravitsemisalalla. Itse olen seurannut alaa ja sen opettajia läheltä jo pitkään, mikä antoi sisäistä näkemystä aiheeseen. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa on etnografista viritystä. Tutkimuksen kohteena olivat erään kuntayhtymän ravitsemisalan opettajat, jotka työskentelivät eri toimipisteissä. Aineisto koostui yhdeksästä noin tunnin mittaisesta ravitsemisalan opettajan teemahaastattelusta. Laadullisen sisällönanalyysin avulla haastattelut analysoitiin ja lopulta luokiteltiin opettajan työn eri retoriikoiksi.

Analyysissä tarkasteltiin opettajan työtä taktisena, poliittisena ja moraalisena toimintana. Opettajat näyttivät ottavan työssään erilaisia rooleja. Analyysissä erottui viisi erilaista roolia: organisaattorin, ammattilaisen, markkinoijan, sosiaalityöntekijän ja äidin roolit. Haastateltujen opettajien työ näyttäytyi kiireisenä ja vaihtelevana. Ravitsemisalan opettajat valmistivat opiskelijoita karuun, kiireiseen ja joustavuutta edellyttävään työelämään. Heidän opetustyönsä keskeisimpänä tavoitteena oli se, että opiskelijat pärjäisivät työelämässä ja vasta toiseksi ammatin oppiminen.

Ammatillisen opettajan työ on merkittävässä muutoksessa, sillä opettajalta ei välttämättä vaadita enää alan ammattilaisuutta vaan siinä korostuvat muuta taidot. Jatkotutkimuksena olisikin mielenkiintoista selvittää miten ammatilliset oppilaitokset ovat valmistautuneet ja miten heidän tulisi valmistautua näihin muutoksiin. Työtä sekä ammatillisten oppilaitosten toimintaa voisi tarkastella laajemmin käytäntöteorioiden valossa.